Viaporin viljelijöiden istutushurmiota synkentää konnanmuotoinen pilvi. Kasvimaille on yön turvin hiippaillut kutsumaton kuoma: petollinen perennavaras. Tämä kaunainen kauneudenriistäjä kuokkii matkaansa upeimmat ja monesti harvinaisimmat perennat. Jokavuotiset ilontuottajat, jotka ovat kulkeneet perheissä jopa sukupolvia. Olemme päätelleet, että kyseinen voro käy kesäaikaan "tarkistamassa tiluksensa" ja merkitsee tai kuvaa kännykällään meidän pyyteettömän hortonomiamme tulokset voidakseen sitten keväällä käydä "korjaamassa satoa". Mitä röyhkeyttä! Ihmetellä sopii, mihin tarkoitukseen nämä hänen vohkimansa kasvit menevät: omalle kasvimaalle Pohjois-Savoon tai mökille jossain Uudellamaalla, kenties. Vai myykö hän niitä ja tienaa pari euroa? Aika kova rahapula. Toisaalta on aina epävarmaa, menestyykö linnoituksen äärioloihin sopeutunut monivuotinen kasvi täysin erilaisiin olosuhteisiin vai kuolla kupsahtaako se pelkästä koti-ikävästä. Mitä hukkaan heitettyä rakkautta. Toistaiseksi olemme aika voimattomina huokailleet asiaa. Jospa muodostaisimme Linnoituksen Lapiovartion vastaisuuden varalle? Vaatii hiukan järjestelyä, mutta olemmehan Suomenlinna - tuo yhdistysten ja FB-ryhmien luvattu saari!
Varkaat ovat vakioharmeja myös mantereen puolella - helsinkiläispalstoilla ja siirtolapuutarhoissa. Tuttavat kertovat mummeleista, jotka säännöllisesti käyvät putsaamassa marjat pensaista, on oikein jakkarat ja sangot mukana. Ei siis mitään satunnaiseen herukan himoon poimimista. Joskus on ryöstetty kokonainen uusien perunoiden sato ja tillit kaupan päälle! Tähän ei ihan myyrätkään pysty, pupujusseista ja linnuista puhumattakaan. Katso ihmistä, katso.
No, sallittakoon pieni peruutus. Myyrätkin ovat kyllä aikamoisia riesoja, mutta se on ikäänkuin luonnon laki. Joten antanemme pitkin hampain niille anteeksi... Muistelen, että reilut kymmenen vuotta sitten Suokissa oli valtavasti myyriä, kasvimaan kevätmyllerrys oli niiden toimesta suoritettu ja tulppaanit viety myyrävarastoihin maan alle. Kesällä nämä ryökäleet lisääntyivät solkenaan ja syötyään kaiken maanalaisen perunoineen ja porkkanoineen siirtyivät maan päälle ja napsivat maan pinnalta tillit - kuin veitsellä leikaten. Eihän sitä olisi uskonut ellei palstanaapuri olisi yllättänyt myyrää itse teosta.
Voi näitä viljelijän vitsauksia. Tänä vuonna on ollut poikkeuksellinen talvi ja vielä oudompi kevät ja nyt kesä antaa odottaa. Mutta mehän emme menetä tulevaisuuden uskoamme: sadonkorjuussa kiitos seisoo.
Kuvassa vasemmalla ylinnä juhannusruusu. Kumma kyllä se ei ole kelvannut perennavorolle. Johtuneeko piikikkäästä olemuksesta?Oikealla keskellä idän unikko, jollainen katosi kasvimaaltani viime vuoden toukokuussa. Vain lapion jäljet jäivät... Kuvat WSOY:n kirjoista Puutarhan puut ja pensaat värikuvina (1961) ja Puutarhakasveja värikuvina (1957).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti