Niljakas lavakaulushalaaja herättää kukkaiskansan piilevät etanankatkaisuhimot

Limainen soluttautuja, Arion vulgaris eli espanjansiruetana, on voittanut Pohjolan Gibraltarin horjumattomat muurit ja etenee nyt 50 metriä yössä halki linnoituksen jättäen jälkeensä hävitystä ja munapiiloja. Etanahälytys leviää. Vulgääri nuljaska on nähty jo Tallinmäellä vain yöjalan päässä Komendantista! Someraivon riivaamat viljelijät ryntäävät muovipusseineen syynäämään palstojaan ja lavakauluksiaan - vieras kun viihtyy puun kyljessä. Missä piileskelevät sadat ja tuhannet munat? Ollaan kuin korppikotkat, pieninkään poikkeama ei jää huomaamatta. Paksut köllykät tapetaan kylmästi ja viedään keräyssankoon. Nips naps niska poikki!

Espanjansiruetana eli Arion vulgaris

Espanjansiruetana on todellinen vitsaus, jota ilman olisimme mieluusti elelleet täällä lintukodossamme. Meillä on jo miljoona muuta vitsausta. Kaikkihan tietävät keitä ne ovat.

Etana, etana, näytähän sarves
ihan jossain muualla.

Arion vulgaris saapui Pohjolaan mukavasti viattoman näköisessä kasvipaakussa tai kenties rekka- auton renkaissa viilettäen. Jopa 15-senttiseksi kasvava rosvo auttaa rakastamaan liki harmittomia ukkoetanoita, jotka vain vähän verottavat salaattikantaamme. Tappajaetana on sietämättömän itsepintainen nilviäinen. Kaksineuvoisena se on mahtava munantuottaja - sekä naaras että koiras munii minkä ehtii. Munat talvehtivat maan kätköissä ja vuosi vuodelta pötköpopulaa on entistä enemmän. Kaikki minkä haluaisi kasvavan on vaarassa. Ja sehän ei käy päinsä. Ei edes kuolleen kukkakaalini yli. Taistelu alkakoon, Komendantti.

Lisätietoa tappajaetanasta: https://www.vieraslajit.fi/lajit/MX.52801/show

Viattomuuden aikaan, juuri ennen petollisen lavakaulushalaajan hyökkäystä

Kesä meni ja Putin myös, onneksi kirjat jäivät

Presidentit vertailivat veneitään ja sulkivat osan linnoituksesta.
Sellaista sattuu kun mies on pieni ja läänitys suuri.
Suokkilaisillehan 21.8. tapahtunut vierailu soi tervetullutta vaihtelua siksi, että siellä missä sai liikkua oli ylen rauhallista. Ja kukapa sitä nyt Kauppatorilla olisi halunnut käydäkään. Ehtihän sitä töihin vaikka joutuikin kiertämään puoli stadia.

Kesän kirja-anti oli yllättävän laimea. Muutamia nautittavia löytöjä kuitenkin oli!

Jenny Erpenbeckin Mennä, meni, mennyt on puhutteleva kertomus sukupolvien kohtaamisesta keskellä Euroopan maahanmuuttokriisiä. Eläköitynyt berliiniläisprofessori tutustuu ahdingossa eläviin pakolaisiin ja ryhtyy ajamaan heidän asioitaan. Mennyt ja nykyisyys kohtaavat ja herättävät arkaluonteisia kysymyksiä hyvinvointivaltion kansalaisista.

Jenny Erpenbeck, Mennä, meni, mennyt, Keltainen kirjasto, Tammi 2019, suomennos Jukka-Pekka Pajunen, https://www.tammi.fi/kirja/jenny-erpenbeck/menna-meni-mennyt/9789520404987

Adamsbergia odottelin, mutta uusin Fred Vargas -suomennos kuuluukin Kolme evankelistaa -sarjaan.

Koska luin aiemmat sarjan kirjat kauan sitten, en tietenkään muista niistä juuri mitään muuta kuin sen, että hauskoja olivat. Niin oli tämäkin vaikka alussa oli koukeroista menoa. Lisäksi hiukan hämäsi se että sarjan kirjat ovat nyt ilmestyneet epäjärjestyksessä.

Muistoksi käynnistäsi -kirjassa eläköitynyt jepari Louis Kehlweiler harrastaa joutilaisuuttaan tarkkailuhommia. Siinä sitten löydetäänkin koiran jätös, josta kehkeytyy monipolvinen ja juonikas tapahtumasarja, joka vie sankarin apureineen (ne evankelistat) bretagnelaiseen pikkukylään. Loppua kohden oikein palkitsevaa luettavaa, sanoisin.

Fred Vargas, Muistoksi käynnistäsi, Gummerus 2019, suomennos Marja Luoma

https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512414673/muistoksi-kaynnistasi/

"Rakkaat veljet Bakkuksessa, laulu laulakaa: munaa!"
hoilasi Viinimäkietana Virtasen nuotilla*
Yläkerhon pihalla uutta polvea tuottaessaan.

*Viinamäen virsi, sanat A. Hellaakoski, sävel Timo Virtanen

Kuva
Maapallon eläinkuvasto, WSOY 1951