maanantai 15. tammikuuta 2018

Mitä tapahtuukaan lumiauravarastolla Wyomingissa, Isojalka-Reacher?

Taitoluistelija Soile Drufva
Johanneksen luistinradalla
1960. FINNA
Talvi on tullut. Ei niin, että lunta olisi sadellut, mutta muuten pakkanen puree ja luistinrataa jäädytetään. Luistinpörssi käy hetken kuumana, vaikkei kuplaa ehkä muodostukaan. Omat luistimeni ovat olleet vintin hämärissä pian kolmekymmentä vuotta. Skrinnaushan on kliffaa, mutta viimeksi yritin piruettia Aleksis Kiven kentällä firman pikkujoulukisoissa 15 vuotta sitten. Ei onnistunut. Kestin luistimilla alle kymmenen minuuttia ja siinä se: tuska oli sietämätön. Koipeni kieltäytyivät mokomasta.

Hyvilla Oy:n matkahuopamainos
1975. FINNA
Muistojen vakkaseen sullon rusettiluistelut, liian isot kaunarit, monosukat, kuuman mehun ja musiikin. Mutta luistelkaa te hyvät ihmiset mekot hulmuten. Sillä mekkohan siinä olla pitää, sellainen missä on turkisreunus helmassa ja pampulat kaulassa. Ja hieno myssy myös!

Pimeys on viime aikoina ollut miltei musertava. Siksi tervehdin sua ilolla, pakkanen, viistossa häikäisevä aurinko, korkeapaineen selänne. Tuossa tuokiossa saapuu helmikuu ja heläyttää. Ja meikämummi pyrähtää etelään, viikoksi vain mutta kuitenkin. Malagaan. Melkein kuin menisi Keihäsmatkalle. Niin lähelle Torremolinosta. Ja Fugea. Kevyttä matkalukemista on jo ladattuna pädille. Tässä suositusteni kevyttä kärkeä: Jack Reacher - kova mutta reilu.


Taannoin uutisoitiin , että lukeminen pitää muistin kuosissa ja jopa parantaa sitä. Eikä mikä tahansa lukeminen. Tarinaa sen olla pitää. Kuten kuvasta näkyy olen koukussa Jack Reacheriin, entiseen sotilaspoliisiin, yksinäiseen juurettomaan soturiin, joka vaeltaa ristiin rastiin Ameriikkaa ja joutuu kiperiin tilanteisiin, joissa saa pelastaa heikoimpia ilkimyksiltä. Samalla lukija voi poimia rivien välistä huumoria, jos vaan on senkaltaisen huumorin kannalla. Kaikki eivät näistä pidä, joidenkin mielestä liikaa väkivaltaa. Ja onhan se niinkin, että kirjailija Lee Childin Reacher-tuotannossa on hyviä ja hiukan heikompia tuotoksia. Mutta lukija itse päättäköön. Kirjan voi aina jättää kesken.

Lee Child on naputellut kaikkiaan 22 Jack Reacheria.
Tuorein suomennos Raaka laki on koukuttavaa haipakkaa alusta pitäen. Kaikki alkaa siitä kun sankarimme, erottuaan hehkeästä Michelle Changista (Pakon edessä) huomaa panttilainaamon ikkunassa West Pointin luokkasormuksen. Ja siitä se rankka reissu viekin Wyomingiin ja Dakotaan ja ties minne intiaanien entisille asuinsijoille, synkkiin metsiin salaisuuksineen. Kirjassa esiintyy useampikin pieni mutta vahva nainen ja lukuisia suuria mutta heikkoja miehiä, muun muassa niljakkeet Arthur Scorpio ja Jimmy Rat. Ja jollei anna hienoisen jenkki-isänmaallisuuden häiritä, niin... Nyt on hyvä satsi luettavaksi kaikille faneille! "Reacher laski vasemman nyrkkinsä pöydälle. Se oli valintamyymälän pakastebroilein kokoinen. Pitkät, paksut sormet ja rystyset kuin saksanpähkinät. Kesärusketuksen korostamia naarmuja ja arpia..." Jack Reacher vastassaan seitsemän Jimmy Ratin könsikästä. Kuka voittaa? Reacher-manian voi hankkia aloittamalla alusta eli kirjasta Tulilanka, mutta ei haittaa vaikka nappaisi herkun välistäkin. Itse pitkästyin Linnoituksen kanssa, mutta Pakon edessä viihdytti.  https://www.karisto.fi/sivu/tuotehaku/?action=search&search=lee+Child&sortmode=sco

Nilkan ojennus sirosti.
Missä Rane luuraa?

Joulu meni mussutellessa konvehteja kynttilänvalossa. Rane* kiehui turhautumissaan. "Aika lähteä liikkeelle!" se huuteli maatessaan vatsallaan yöpöydällä. Ei vaan jaksanut, ei sitten millään. No - pieniä nilkan ojennuksia ehkä. Silloin tällöin. Vähän niinkuin jumppakarpaasi vireisessä kuvassa.

Lenkillä olen käynyt, mutta laiskanpulskeasti. Kyllä se Rane vielä toipuu, kunhan pääsee taas tositoimiin. Altaaseen. Jossa muuten kävin viikko sitten. Riivatun kylmä ilma. Yrjönkadun kaunis halli houkuttelee.

*Rane=aktiivisuusranneke, ranneraineri



"Kehuvat Reacherin näköiseksi. Oon ihan piireissäni siitä", tilitti Tapsa klyyvarikisoissa.
Maapallon eläinkuvasto WSOY 1951