Pieni elämä ja Vegetaristi, ehkei ihan iltasatuja

Nimipäivä. Helenan päivä.
"Tänään on lauantai, heinäkuun 31. päivä, tänään onnittelemme Helenaa", selosti radioääni Naistenklinikan synnytyshuoneessa aamuvarhaisella 35 vuotta sitten. Hiukan ennen kahta päivällä syntyikin kuopukseni. Hienoa kun ihan radiossa onniteltiin tulevasta tapahtumasta! Nimipäivät ovat lapsuusmuistoissani merkittävämpiä kuin syntymäpäivät. Vietimme nimittäin kesälomia Hauholla

Torvoilan Yli-Simolan täysihoitolassa ja emäntä oli kaimani. Helenan päivänä oli kahvipöydässä aina mansikkainen täytekakku. Voi sitä onnea! Asuimme alkuun päätalossa ja sittemmin kanalan yhteydessä olevissa vierashuoneissa. Seinähirsissä tikitti kuolemankello, kanat kaakattivat, maantien varressa istuskeltiin maitolavalla, haukiakin sain virvelillä. Lumpeet kukkivat, malluaiset vesihiihtivät ja punkit irrotettiin voilla. Ja haikeita silmäyksiä luotiin talon hauskannäköiseen poikaan, tulevaan isäntään. Viisi-kuusikymmentäluvulla kesävieraat olivat maatalossa lisätienesti.

Kuva et-lehden jutusta 4.5.2014

Vieraat löysivät paikkansa heinäpellolta, saunan lämmityksestä, marjanpominnasta ja kattotalkoista. Me lapset uimarannalta tai heinäladosta. Tikkaa heitettiin, Eeva-sarjaa luettiin ja kirjeitä kirjoitettiin, hevosella pääsi ajelemaan joskus - jos uskalsi. Saunalimonadit saatiin ostaa emännän kellarista, Greippi Palma oli suosikkini.

Tänään tarjolla on pilvistä ja sadekuuroja. Meneillään on miltei helteetön kesä. Siis mitä oivallisin syy tarttua kirjallisuuden ehtymättömään tarinavakkaan ja avata se: voi ihme mitä sieltä löytyykään. No, olkoon menneeksi, aina ei osu kohdilleen, mutta kun oikein kaivaa, niin kyllä.

Kovasti on hehkutettu kevään ja kesän kirjallisuusarvosteluissa Vegetaristia ja Pientä elämää.

Hanya Yanagihara: Pieni elämä, Keltainen kirjasto, Tammi 2017, suomennos Arto Schroderus

Juuriltaan havaijilaisen Hanya Yanagiharan toinen romaani on perin juurin amerikkalainen kasvukertomus. Rankka tiiliskivi kokeneellekin lukijalle. Sivuja on yli 900. Mutta ei hätää: teksti vetää. Ainakin ensimmäiset kolmesataa sivua. Sen jälkeen on pakko pitää paussi ja miettiä, olisiko hirveän syntistä hiukan harppoa... Sillä niinpä kävikin, että paikoitellen hiipii tajuntaan tunne siitä, että kirjailija olisi voinut käyttää henkistä stilisoijaansa hiukan ahkerammin ja tiivistää, tiivistää. Teksti on silti niin hienoa ja tarina niin järisyttävä ja kiinnostava, että kannattaa sinnitellä loppuun saakka. Jenkeissä kirja oli sensaatio, minkä ymmärtää, koska tarina sivuaa arkoja aiheita: muun muassa uskonnollisen yhteisön ja koulukotien lapseen kohdistunutta hyväksikäyttöä. Hyväksikäytön haavat eivät parane koskaan. Tämä kammottava trauma on teoksen punainen lanka, näkymätön koura, joka pitää päähenkilöitä ja lukijaa otteessaan koko matkan ajan. Ystävyys ja siihen liittyvä pyyteetön rakkaus kantavat ja tarinan henkilöiden kohtalot nivoutuvat toisiinsa tiiviisti, vaikka kunkin lähtökohdat ovatkin sangen erilaiset ja joidenkin kohdalla sattumalta löytyneet oikeat ihmiset ovat pelastaneet tuholta. Neljä opiskelutoveria muuttaa New Yorkiin, ja kuinkas sitten käykään? Särkynyt juristiopiskelija Jude, hyvännäköinen näyttelijä-tarjoilija Willem, valovoimainen taiteilijanalku JB ja pitkästynyt arkkitehti Malcolm kehittyvät yhdessä ja erikseen, lähentyvät, etääntyvät ja lähentyvät, mutta pitävät yhtä koko aikuisuutensa - kunnes kuolema heidät erottaa.  Näin upeasti kirjoitettuja kirjoja soisi löytävänsä useamminkin, mutta hiukan vähemmillä sivuilla varustettuna, kiitos. "Oli kaksi tapaa unohtaa. Monta vuotta hän oli kuvitellut (ei kovin kekseliäästi) holvin, jonne hän päivän päätteeksi keräsi kuvat ja tapahtumasarjat ja sanat, joita ei halunnut enää ajatella; hän avasi raskasta teräsovea sen verran, että sai hätistettyä ne sisään ja työnsi sen nopeasti ja visusti kiinni. Mutta tämä menetelmä ei ollut tehokas: muistot tihkuivat silti ulos. Hän huomasi, että ne piti eiminoida eikä ainoastaan varastoida."
http://www.kirja.fi/kirja/hanya-yanagihara/pieni-elama/9789513191771/

Han Kang: Vegetaristi, Gummerus 2017, suomennos englanninoksesta Sari Karhulahti

Nyt on tunnustuksen paikka. En lukenut kirjaa kokonaan, vaikkei se olekaan paksu, eikä

vaikeaselkoinen tai huonosti kirjoitettu. Se oli mielestäni ainoastaan vastenmielinen. Kamala sanoa paljon kehuja ja ylistystä saaneesta kirjasta noin, mutta minkäs teet. Kirja kertoo hiipivästä hulluudesta, mutta kenties vieläkin enemmän korealaisesta yhteiskunnasta, asenteista ja arvomaailmoista. Ja ne ovat kyllä kaukana meikäläisestä niin henkisesti kuin maantieteellisestikin.
Yeong-hye elää perinteisen naisen elämää Etelä-Koreassa, on tottunut alistumaan muiden tahtoon, olemaan miehensä palvelija. Outojen painajaisten myötä hän lopettaa lihansyönnin, tyhjentää kaikki eläinkunnan tuotteet kaapeista ja ryhtyy vegetaristiksi. Seksi aiheuttaa hänelle pahoinvointia, ja hän vieroksuu miestään, joka haisee lihalle. Minäkin vieroksuisin tuota miestä, lukemani perusteella: "Miksi huulesi ovat noin kelmeät? Etkö ole meikannut?" Potkaisin kengät jalasta ja vedin häkeltyneen vaimoni takaisin peremmälle, vaikka hän oli jo pukenut takin ylle. "Aioitko tosiaan lähteä ulos tuon näköisenä?" Kuvajaisemme heijastuivat kampauspöydän peilistä. "Meikkaa uudelleen." Yeong-hyen painajaisunien muokkaama elämänmuutos suistaa raiteiltaan hänen läheisensä maailman, vaarantaa aviomiehen urakehityksen ja johtaa toinen toistaan kammottavampiin tilanteisiin. Yeong-hye katoaa muilta ihmisiltä, häneen ei voida vaikuttaa. Mikään ei voi palata ennalleen... Hyistä ja puistattavaa kerrontaa, erityisesti läheisten asenteet paljastetaan raadollisesti. Lukijaa ravistellaan, ja lukija ravistuu. Jos jaksat lukea tämän, olet oppinut jotain korealaisesta perheestä, ehkä. https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512404933/vegetaristi/

"Tosi mahtava selfie vai mitä?" 
Lepakoiden pärstäkertoimia kirjasta Maapallon eläinkuvasto, WSOY 1951