Kasakoiden kova kohtalo ja erään partisaanin myöhempi elämä - aikamatka Friulista Firenzeen

Huumaavan kuumana viikonloppuna on luontevaa lennähtää etelään, maahan jossa puhutaan kaunista kieltä ja nautitaan erinomaisesta ruoasta. Ja saattaahan siellä silmä levätä komeissa urhoissakin...
Sukkelasti tällainen siirtyminen käy kirjan tai kahden kanssa. Ja samalla voi virittäytyä tunnelmaan juutuubin rytmiryhmän säestyksellä. https://www.youtube.com/watch?v=uNCxfVIUQVQ

Rita Pavone valloitti maailmaa iskelmällä nimeltä Cuore, kun Marco Vichin komisario Bordelli etsi työkseen konnia vuoden 1964 Firenzessä, painolastinaan sodan haavat. Saman sodan, jonka viimeisestä vuodesta Friulin maakunnassa kertoo Carlo Sgorlon.

Carlo Sgorlon, Menetettyjen jokien armeija, Otavan kirjasto 1988, suomennos Marja-Leena Mikkola

Kasakoiden jälkeläinen, kirjailija Carlo Sgorlon (1930-2009) on kirjoittanut hienon kertomuksen Italian Friulista, josta on itsekin kotoisin. Teos avaa sielujemme silmille toisen maailmansodan viimeisen vuoden aina katkeraan loppuun saakka. Se kertoo Martan, viisaan ja tarkkanäköisen palvelijan tarinaa. Se kertoo kasakoiden tarinaa, kasakoiden jotka tulivat petetyiksi, hylätyiksi ja tuhotuiksi, niinkuin niin monet muutkin tuon raakalaismaisen sodan kuohuissa. Pieni, vuorten keskellä rauhassa elämään tottunut Friulin (Friaulin) kylä on jo saanut tottua tuskaan. On menetetty kokonainen mustalaisleiri, ja palvelija Marta kadottanut emäntänsä Estherin samojen härkävaunujen mukana. Saksaan. Leirille. Marta asuu Estherin huvilassa, kun kasakat, maahantunkeutujat ja saksalaisten liittolaiset saapuvat. He asettuvat asumaan kylään, valtaavat talot ja juovat viinat. Kyläläiset kuitenkin tottuvat pian uusiin asukkaisiin ja rinnakkainelo on ajoittain harmonista. Rakkauskin kukoistaa. Loppu kuitenkin häämöttää. Partisaanit ja nälkä ahdistavat ylpeitä kasakoita ja saavat monet heistä ärtymään ja uhmaamaan päälliköiden komentoja. Yhteenotot kiihtyvät, kyläläiset menettävät omiaan ja alkavat vihata "maahantunkeutujia". Osa kasakoista ymmärtää kyläläisten kaunan ja tajuaa myös oman tiensä tulleen päätökseen. Näin on päätellyt myös Urvan, Martan rakastettu rauhantahtoinen kasakkapäällikkö. Se kuinka asiat kehittyvät sodan päätepisteessä ja sen jälkeen, millaisia kärsimyksiä Venäjän arojen hylätty kansa joutuu kohtaamaan, on sydäntä riipaisevaa.
Tämä teos on ajankohtainen.
Se kertoo asian, jonka jokainen täysjärkinen ymmärtää: sodassa ei ole voittajia.

"Hän tiesi kyllä, että ennemmin tai myöhemmin jossakin osassa maailmaa syttyisi jokin toinen sota, toinen sissiliike, ja toiset partisaanit kätkeytyisivät metsiin ja vuorille, ja toiset kylät poltettaisiin liekinheittimillä tai räjähteillä. Tulisi toisia teloituskomppanioita ja toisia kostoja, ja taas koirat haukkuisivat yöllä ajaakseen luolastaan sen, jota maahan tunkeutunut sotajoukko ajoi takaa.(...) Hänellä, Martalla ja kaikilla niillä jotka eivät halunneet sotaa, oli edessään Sisyfoksen työ, joka oli määrä aloittaa yhä uudelleen alusta."
https://it.wikipedia.org/wiki/Carlo_Sgorlon
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1507445__Ssgorlon__Orightresult__U__X4;jsessionid=D6854AD92220CFA2D46FACF0A41EE4B7?lang=fin&suite=cobalt

Marco Vichi, Komisario Bordellin likaisin tapaus, Aviador 2017, suomennos Enneli Poli
Kannen kuva: Yari Marcelli, kannen suunnittelu: Matti Vuohelainen

Marco Vichin komisario Bordelli ei ole nimestään huolimatta sutenööri, vaan aivan tavallinen firenzeläinen mies 1960-luvun alkupuoliskon tavoilla ja asenteilla. Vichi vetoaakin lukijansa nostalgian kaipuuseen, mikäli tämä sattuu olemaan meikäläisen kaltainen mummeli. No onhan se useimmiten sangen kelvollinen tapa tarinoida -  ottaa askel elettyyn aikaan ja napsia sieltä tunnelmia ja tuoksuja. Ja jotta siinä ei olisi kaikki, harpotaan välillä kauemmaksikin, toisen maailmansodan aikoihin ja komisarion muistoihin partisaanitaisteluista saksalaisia vastaan. Sodan rippeiden siivoamisesta onkin pohjimmiltaan kyse tässä uutuusdekkarissa, joka ilmestyi tosin alkukielellä jo vuonna 2003. Vichi on kelvollinen kirjoittaja, kesäpäivän ratoksi näitä lukisi enemmänkin. Kieliasu nyt hiukan nyppii: on turhia pilkkuja ja miksi ihmeessä kvestuura? Miksei poliisilaitos ta pääpoliisiasema? Tekstin juoksutuksessa on toivomisen varaa, nyt ei mene niinkuin oikeassa kirjassa. Kun vihdoin on tottunut komisarion yllättävään nimeen ja huitaisee grillikintaalla pilkuille, niin pääsee hyvin kärryille murhasta jos toisestakin. Erityisen vastenmielisiä ovat pikkutyttöihin kohdistuneet väkivallanteot, joiden motiivi löytyy kaukaa menneisyydestä. Kun komisarion ystävä ja tietolähde Casimiro surmataan ja sullotaan matkalaukkuun, komisario on pyörällä päästään. Ja loppujen lopuksi, niinkuin oikeassa elämässäkin: kaikki liittyy kaikkeen ja paha saa lopulta paikkansa. Vai onko hän sittenkään Paha? Vaiko vain sodan ja leirien kauhuilla piinattu sielu, jolle todellisuus on toisenlaista houretta kuin itseään "normaaleina" pitäville?
Vichin komisario on tervetullut kollegojensa joukkoon apurinsa Pirasin kanssa! Kuten asiaan kuuluu, lukijan makunystyröitä kutkutellaan ruoalla, onhan Bordellillakin kirjallisten esikuviensa tapaan lempikuppilansa ja suosikkikokkinsa, Totò, joka on kunnostautunut myös rötöstelyn saralla ja kertoo hyytäviä tarinoita kotikonnuiltaan.
"Ribollita-keiton jälkeen pöytään tuli kanipataa yrttikastikkeessa. Bordelli oli hermostunut, hän söi ahneesti ja joi viiniä kuin se olisi vettä, katsellen kattiloista ja pannuista nousevia höyryjä. (...)
-Olenko koskaan kertonut teille siitä tyypistä kotiseudullani joka vuonna 1955 tappoi kaksostytöt?
-Minusta tuntuu että olet... Bordelli sanoi toivoen ettei Totò jatkaisi.
-Hän oli juuri päässyt hullujenhuoneesta ja löysi tytöt leikkimässä metsässä...toinen oli kymmenvuotias, toinen kahdentoista..
-Oudot kaksoset, Bordelli sanoi. Kokki pysähtyi hetkeksi, ja heilautti sitten kättään ilmassa.
-Ei takerruta pikkuseikkoihin..."
https://www.aviador.fi/kauppa/kaunokirjallisuus/komisario-bordellin-likaisin-tapaus

-Hitsi! Onneksi tuli raidat suoraan kun tää kuvahan on ihan vinossa, hihkui Kissa Maki kavereilleen kemuissa.
Maapallon eläinkuvasto WSOY 1951