sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Kesät oli kuumia menneisyydessäkin, Marcus Goldman

Kesä on täällä vihdoinkin. Kaksi päivää on aurinko mollottanut taivaalta, ja eilen Altaassa polskutellessani nappasin kroppaani rusketusrajat - jos todella tarkkaan katsoo. Aurinkoinen sää ei estä suomalaista pinkomasta varjoon kirja kainalossa ja lakki korvilla. Lukemiseksi suosittelen muutamaa ihan passelia opusta.



















Joël Dicker, Baltimoren sukuhaaran tragedia
Tammi 2016, suomennos Kira Poutanen

"Muistan hyvin talven 1990 Floridassa, jolloin Woody astui elämääni eikä enää koskaan lähtenyt pois. Me kolme tulimme välittömästi toimeen keskenämme. Tuosta päivästä alkoi Goldmanin jengin seikkailu. Luulen, että juuri kohtaaminen Woodyn kanssa sai minut rakastamaan Floridaa, joka oli sitä ennen ollut minusta hiukan tylsä. Minäkin jäin Hillelin tavoin tuon voimakkaan ja viehättävän pojan pauloihin."
Joël Dickeriin tutustuin ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten, kun häneltä ilmestyi suomeksi Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Siinä seikkaili päähenkilönä nuori kirjailija Marcus Goldman, joka jatkaa roolissaan myös Dickerin uusimmassa suomennoksessa. Kirja vie mukanaan, vaikka olenkin sitä mieltä, että paikoitellen olisi ollut viisasta hiukan tiivistää juonen siitä kärsimättä. Tarina kulkee kirjailija Goldmanin kahden sukuhaaran - Montclairit ja Baltimoret - vaiheilla ja katselee elämää enimmäkseen teinipojan vinkkelistä. Oikeastaan tragedia on vain pieni osa kirjaa, mutta takautumat kuljettavat sitä kohti, ja salaisuuksia nousee päivänvaloon. Kirja on lämmin kertomus kolmen serkuksen ystävyydestä, jonka tarkoitus on kestää kaikki koettelemukset yhdessä. Goldmanin jengillä on tietenkin myös yhteinen rakkaus: Alexandra. Marcus pitää omaa sukuhaaraansa baltimorelaisia huonompana ja ihailee serkkunsa Hillelin ja tämän ottoveljen, urheilijatähti Woodyn elämää kritiikittä. Aikuisempana, jo menestyneenä kirjailijana Marcus palaa muistoihin ja avaa ovet todellisuuteen, miten siinä lopulta kävi ja miksi kaikki ei ollutkaan sitä, miltä näytti? Kun asiat selkiytyvät, on aika antaa anteeksi ja korjata menneet. Hieno kirja.
https://www.kirja.fi/kirja/joel-dicker/baltimoren-sukuhaaran-tragedia/9789513190415/

Alix Rickloff, Nanreath Hallin salaisuudet
HarpersCollins Nordic 2017, suomennos Virpi Kuusela

Menneisyyden haamuihin palataan myös sota-ajan Lontoossa 1940-luvun alussa, jolloin sairaanhoitaja Anna Trenowyth on toipumassa sotavammoistaan ja saa siirron edesmenneen äitinsä sukukartanoon Nanreath Halliin, joka on muutettu sotasairaalaksi. Anna ei tunne sukuaan lainkaan, sillä hänen äitinsä Lady Katherine T. karkoitettiin kotoa parikymppisenä, koska hän odotti aviotonta lasta hulttiotaiteilija Simon Hallidaylle. Simon oli maalannut rakastetustaan aikakauden normeihin aivan liian rohkean teoksen Punatukkainen viettelijätär. Lady Katherinen menehdyttyä syöpään ja Simon Hallidayn kaaduttua Sommessa Annan kasvatti Handleyn pariskunta, joka kuoli Lontoon pommituksissa. Saatuaan siirron Nanreath Halliin Anna saa myös tilaisuuden selvittää sukunsa ja ennenkaikkea äitinsä tarinaa. Ja kuten arvata saattaa: mikään ei ole niinkuin päältä näyttää. Nanreath Hallin salaisuudet seuraa lomittain Annan elämää ja hänen äitinsä päiväkirjaa. Kirjailija on onnistunut pitämään juonen koossa huolimatta aikakausien vuorottelusta.  Oikein mukavasti viihdyttävä kirja tämä sukutarina on, eikä siitä puutu jännittäviä eikä yllättäviäkään käänteitä. Kirjaa lukee ajoittain melkeinpä Downton Abbey -hengessä. No ehkä pikemminkin Kate Mortonin (Paluu Rivertoniin) hengessä... "Lady Boxleyn yrityksistä huolimatta se ei ollut enää korsettien ja hillittyjen käytöstapojen, päivälliskutsujen ja äänettömän palvelusväen Nanreath Hall. Lady Katherine ei olisi enää tunnistanut paikkaa. Silti suurissa tiloissa ja laiminlyödyissä nurkissa oli yhä arvokkuutta, ja sen tiilsitä ja laastista huoui muistoja. Sophien oli sanonut kerran, että se suku oli kirottu. Anna ei ollut samaa mieltä... Nanreath Hall oli selvinnyt. Trenowythit olivat selvinneet."
https://harpercollins.fi/nanreath-hallin-salaisuudet

Intian ihmeitä ihan vastapainoksi

Jolleivät kotimaamme helteet riitä, voit singahtaa lepolassessa suoraan Intian kuumudesta värisevään pääkaupunkiin Delhiin ja kokea siellä jotain aivan muuta kuin kartanoromantiikkaa. Mikael Bergstrandin Intia-trilogia on hurmaava äijäkirja, joka kertoo viisikymppisestä Göran Borgista jonka urakehitys copywriterina on jämähtänyt, avioliitto kaatumassa ja elämä kaikin puolin menossa päin prinkkalaa. Göran uskaltautuu kaverinsa kannustamana lomamatkalle Intiaan ja kuinkas sitten kävikään: yhteensattumien ja turistiripulin takia hän ystävystyy Yogiin ja rakastuu Preetiin. Ja jää Intiaan pidemmäksi aikaa, koska huomaa viihtyvänsä. Lue koko sarja, tässä lomalukemiston aatelia. Joskin toisaalta Intia-aihe saattaisi lämmittää ja valaista keskitalven synkässä kymyydessäkin.
Mikael Bergstrand, Delhin kauneimmat kädet, Sumua Darjeelingissa, Omenalaakson guru, Bazar kustannus https://www.bazarkustannus.fi/kirjailijat/mikael-bergstrand/


-Kalako, minäkö?
kysyi Galago äimänä,
kun nimensä ensi kertaa kuuli.
Maapallon eläinkuvasto WSOY 1951




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti