Onneksi ei sentään kivitetty, tuumasi konsulentti, kun Suokissa piipahti.

Nenäliinat viuhumaan, nyt on nuha!
Muutenkin ottaa korvien väliin, sillä istuin eilen todistamassa viranomaisten alentuvaa suhtautumista meihin, asukkaisiin ja veronmaksajiin. Sappi kiehui, niinkuin sanassa sanotaan - ja kiehuu edelleen. Kysehän on meidän kulmilla toistuvasti notkuvan tasokorotusautomaatin päivityksestä. Valtio kun haluaa olla mukana kirittämässä pääkaupungin vuokria yhä ylemmäs, kohti taivaallisia korkeuksia!
Meille kans ku muillekin.

"Kyllä ne on saatava jotenkin tuplattua! Keksikää jotain, ihan mitä vaan."
Kuva vanhasta neukkujulisteesta.

Paikalle vuokranantajan asukastilaisuuteen oli raahattu etujärjestöjen aatelia, yksityisten vuokranantajien lakimies, joka esitteli muutaman dian voimalla eri tilastolähteistä keräämiään lukuja ja niistä koottuja "johtopäätöksiä". Parissa viikossa rustaamansa lausunnon alkuun konsulentti H. kertoi kevennyksenä tulleensa lautalla samaa matkaa poliisituttunsa kanssa ja pyytäneensä leikillään paluumatkalle saattueen. Mutta ei tainnut kevennys mennä perille, kun "olimme niin vakavia" edelleen. Lopuksi hän vielä kiitti ettei sentään kivitetty. Tällaisia alkukantaisina otuksina meitä pidetään, näin meihin suhtaudutaan.

Koska valtio toteutti vain vain viisi vuotta sitten mittavan tasokorotuksen, olemme syystäkin vakavia. Silloin rapsahti yli kaksikymmentä prosenttia ja nyt olisi luvassa toinen mokoma. Ja arvatkaa mihin Suokkia verrataan? Laruun. No, siellähän on toimivat katuvalot ja terveysasema, muutama kauppakin taitaa olla ja apteekki - mikä ettei! En kyllä ole niitä omilta kotikulmiltani löytänyt, tosin pilkkopimeässä se on joskus aika vaikeaa. Onneksi tässä kokouksessa ei kehotettu muuttamaan muualle, jos homma ei kelpaa. Sitäkin kuulee. Viimeksi pelastustoimen johtohenkilön huulilta, kun kehtasimme kritisoida hänen vastuualueidensa huonoa hoitoa. 

"Mutta kun ministeriö edellyttää ja tarkastusvirasto vaatii!"
Kuva vanhasta neukkujulisteesta.

Tuntuvia vuokrankorotuksia perustellaan uusien asunnon hakijoiden ryntäyksellä. Eivät ole viranhaltijat ajatelleet, että suosio taitaa johtua nimenomaan kohtuullisesta vuokratasosta? Menestykseen vaikuttanee myös hieno asukasyhteisö. Mahdollisia sisäilmaongelmia tai museaalisia varusteluratkaisuja ei toki mainostella. 

Summa summarum: onneksi on sentään nuha ja hyvää lukemista. Voi hetkeksi paeta ministeriöiden taakse piiloutuvien virkamiesten epäilyttäviä puuhasteluja.

Jussi Adler-Olsen: Vartija, Gummerus 2017, suomennos Katriina Huttunen

Verenhimoisiin tunnelmiin sopii mainiosti suosikkikirjailijani Jussi Adler-Olsenin Vartija. Jussi A. kuuluu ehdottomasti Pohjoismaiseen kärkeen. Vartijassa rikostutkija Carl Mørck ja Osasto Q - Rose, Assad, Gordon ja Carl - tutkivat ikivanhaa tapausta. Outo kuvio alkaa juttua alun perin tutkineen

poliisin itsemurhasta, josta Carl potee hiukan syyllisyyttä, koska ei ottanut poliisin avunpyyntöä vakavasti. Juonessa palataan 17 vuoden takaiseen yliajoon, vai pitäisikö sanoa puuhun ajoon, sillä kauniin teinitytön ruumis löytyi korkealta puun oksalta. Kuinka hänet sinne oli saatu? Kuollut poliisi Habersaat oli tutkinut juttua pakkomielteisesti ja koonnut monta huoneellista aineistoa aiheesta. Kun mysteeriä ryhdytään Q-ryhmässä sitten purkamaan törmätään kultteihin, komeaan guruun nimeltä Frank, auringon palvontaan, kiukkuisiin leskiin ja yhteen suomalaiseen Pirjoon. Ihana Jussi A. oli noukkinut suomalaisnimistöstä tämän helmen! Pirjo on Kangasalalta maailmalle lähtenyt hippi, joka palvoo suurta rakkauttaan, auringon pappia Atua alias Frankia. Tätä loistavaa manipulaattoria tosin palvovat useammatkin naiset, joten Pirjo joutuu silloin tällöin tekemään radikaaleja ratkaisuja pitääkseen valta-asemansa Luonnonabsortioakatemiassa, jonka ympärille tapahtumat lopulta kietoutuvat. Pirjon lisäksi avainasemaan kohoaa yllättäen Habersaatin leski ja poika, mutta kuinka, se juoni jääköön paljastamatta. Sen voin sanoa, että tätäkin soppaa hämmentää lempi, mikäpä muu. Ja lopputulos onkin aivan jotain muuta, mitä Osasto Q oli ounastellut.

Osasto Q:n seikkailut järjestyksessä, aloita Vangista

Adler-Olsen hallitsee kaiken, mitä loistavalta dekkarilta odotan. Hän osaa kertoa tarinan, pitää jännitteen, yllättää. Hän ei piehtaroi väkivallassa. Hänen henkilönsä ovat uskottavia ja kiinnostavia. Hän viljelee huumoria. Myös arabihuumoria. Hänen kollegansa Assad on nimittäin monilahjakkuudeksi osoittautunut Irakin sotatoimialueilta paennut sydämellinen etsivä, jolta eivät kamelijutut kesken lopu.
"-Mikä niiden kallioiden nimi oli? Assad kysyi. -Kamelhovederne. Assad nyökytteli ihastuneena. Hänen ilahduttamisekseen ei näköjään paljon tarvittu."
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512405633/vartija/

Nyt painun pehkuihin niistelemään ja rykimään. Rane pötköttää pitkästyneenä laturin vieressä ja yrittää luoda syyttäviä katseita. Ei auta. Olisihan tuolla hieno uintikeli ja lenkillekin voisi pinkaista, mutta lepo. Kyllä me Rane vielä ehditään. (Rane=aktiivisuusranneke=ranneraineri).

"Ai miten niin puhun palturia, näkyyks se jotenkin päälle päin?" 

kyseli Lärvi Nasaali epäluuloisilta alkuasukkailta.