Mummin murut: Villasukat jalassa pärjää mummokin Malagassa. Noin alkuun.

Kuva A. Asikainen

Pakkanen on viskellyt timantteja hangille ja palkinnut kansalaisten uskollisen odotuksen valkealla hiihtolomalla. Kiitos siitä ja auringosta. Samasta auringosta joka ryhtyi hellimään vanhoja luita

pari viikkoa sitten Malagassa. Kaksi ensimmäistä yötä meni palellessa, vaikka olikin pyjama ja pitkät villasukat ja nuttu. Ja yömyssy malagaviiniä. Kyllähän keli siitä tokeni niin että aurinkoiseen päiväsaikaan näki eräiden turistien - engelsmanneja arvatenkin - kirmaavan kaduilla shortseissa ja topeissa. (Hulluja nuo turistit, ihan kaikkialla yhtä hulluja.) Heti alkuun, lauantai-iltapäivänä vanhassa kaupungissa meidät yllätti iloisesti karnevaalikulkue. Toinen toistaan upeammat viritykset lipuivat ohitse kadunvarrella kaikuvien suosionosoitusten saattelemina.

Puolivälissä viikkoa porhalsimme junalla Benalmadenaan jossa pulikoimme paikallisessa uimahallissa, koska nähtävyyskylämme Mijaksen bussi oli päättänyt jättää vuoron välistä. Olen siis vihdoinkin käynyt suomalaisten omassa Benassa! Eikä siinä kaikki: matkasimme tapaamaan tuttuja Marbellaan ja - jouduimme paluupostissa Fugeen. Sinne siksi, ettei Marbellasta lähteviin Malagan-pikalinjoihin mahtunutkaan illan suussa. Hyppäsimme siis Fugen jokapysäkinbussiin ja tuskallisen pitkän köröttelyn jälkeen Malagan zugeen eli renfeen. IPelkästään bussimatka kesti puolitoista tuntia eli saman jonka olisimme joutuneet odottamaan pikavuoroa Marbellassa.

Otin minäkin Instakuvan!
Octopussia Taberna Cotossa.

Nyt on Costa del Sol koettu. En saanut varsinaista pistosta. Mielestäni Malaga oli paras. Selkeä, kävellen omaksuttava kaupunki: ennätys oli 15 km keskiviikkona (keskimäärin 9 km per päivä). Vanhassa kaupungissa oli liikaa turisteja, suokkilainen kun saa niistä kärsiä kesällä ihan riittävästi. Sivukujille harhautuessaan törmää paikalliseen maailmaan, edullisiin kuppiloihin ja siihen tosiasiaan että Malagassakin ymmärretään parhaiten vain yhtä maailman puhutuimmista kielistä eli espanjaa. Ja elekieltä tietenkin.

andalucia.com

Palvelu on viileän ystävällistä, on kauniita näkymiä ja urbaania meininkiä. Yleisesti ottaen Malagasta löytää mahtavia merenherkkuja, tunnelmallisia kahviloita, Picassoa, katedraalia, upean vanhan hautausmaan... ja tietenkin pitää käydä myös Pompidoussa ja Venäläisen taiteen museossa. Mennä Malagaan ja kokea sosialistinen realismi! Mitäpä siihen lisäämään? Asuimme jonkinlaisessa Loftissa ja käytimme ahkerasti julkisia kulkuneuvoja. Ensin tietenkin kävimme lunastamassa eläkeläiskortin, minkä jälkeen moni asia irtosi puoleen hintaan.
Holá - ja menoksi!

Vasemmalla mukava ravintola ja oikealla olympiatunnelmaa sosialistisessa realismissa.

Herkullisen näköinen kalmari, eikö niin?

Koska olen saksiniekoille eli ravuille eli äyriäisille allerginen, pelkäsin joutuvani paljonkin selittelemään asiaa ravintoloissa. Vaan toisin kävi. Annokset olivat niin selkeitä, että valinta oli todella helppoa. Ehdoton herkkuni Malagassa ja Las Palmasissa on Calamaritos fritos tuhdin aliolin kanssa. Unelmieni superannoksen mussuttelin tyytyväisin mielin Malagan-reissun lähtöä edeltävänä päivänä El Mentidero -ravintolassa, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa, muttei aivan pahimassa rysässä. Suosittelen. Nautimme myös artisokkia valkoviinikastikkeessa. Aah. Asuntomme lähileipomosta ostimme iltapalaksi lämmintä leipää ja muutaman kerran sorruimme makeisiin leivonnaisiin, joilla eri leipomot ja kahvilat näyttävät keskenään kilpailevan.
Hintataso kahviloissa ja leipomoissa on todella edullinen.