sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Helmikuu heläytti, mutta mikä prinssille nimeksi, Jeeves?

Ollaan me suomalaiset nyt onnemme kukkuloilla.
Suomen kuningas Sale jatkaa siitä mihin edellisellä hallintokaudella jäi ja kuningatar Jenni pyöräytti maailmaan prinssin. Onnea! Ja milloin saammekaan nähdä suloisen - sillä suloinenhan hän on - kruununperillisen? Ja mikä poitsulle nimeksi? Järjestetäänkö nimikilpailu? Pääseekö parhaan nimen keksijä samaan kuvaan kuningasperheen kanssa ja vilkuttamaan Linnan parvekkeelta? Pirteissä kautta isänmaan on jo toteutettu nimikoimista odottelevia nuttuja, sukkia, unipusseja, kehtoja, polkuautoja ja sähköjunia pikkuprinssin iloksi. Saattaapa Suomen Piilaksossa olla kehitteillä uuden ajan softa-appi, joka vaan odottelee nimeä. Prinssin nimeä. Vaikka Sale on niin tätä päivää, on se ylibuukattu. Erityisesti kaupoissa joulun jälkeen.

Löysin aarteistosta vanhoja paperinukkeja. Puntaroin, olisiko prinsessa ollut sittenkin kivempi? Ainakin pukemista ajatellen. Jo paperinukeista sen huomaa: tytöillä on paljon enemmän ihania vaatteita! Tämäkin söpö poikarukka saa sinnitellä kesä-talvet sortseissa.



















Prinssin varjoon oli jäädä perjantain lievää porua aiheuttanut mielenosoitus ja koko päivän kestänyt lakko. "Siis koko päivän. Ettäs kehtaavatkin köyhät juosta rikkaan ammattiyhdistysliikkeen kapitalistipomojen talutusnuorassa, kun voisivat mennä oikeisiin töihin ilmaiseksi." No tuon enempää en uskalla politiikkaan sekaantua. Aina tulee kuitenkin sohaistua vinoon, vaikka huumorilla kuinka höystelisi. Itse työttömyyden karvaasti kokeneena olen sitä mieltä että ns. Sipilän susi on oiva näyte siitä, kuinka huipulla ylenkatsotaan kansaa.

Kysy Sipilä Jeevekseltä.

Ja sitten iloisempiin asioihin, joissa ollaan kaukana nykytodellisuudesta että kuvittelee olevansa jotenkin epäyhteiskunnallinen. Mutta ei, jos näitäkin kirjoja tarkemmin syynää, saattaa löytää jotain kätkettyä yhteiskunnallista sanomaa... Varsinkin kun on ilman muuta selvää, että palvelija on isäntäänsä terävämpi.

Kuva: Daily Mail


Jeeves on tuttu teeveehahmo, tuo nokkela herrasmiespalvelija, jolla on ratkaisu kaikkiin isännän pulmiin. Hahmon näyttelijä Stephen Fry tuo edelleenkin mieleen Jeevesin ja toisinpäin: kun luen näitä Wodehousen uusia suomennoksia, näen Bertien Hugh Laurie -kasvoisena ja Jeeves on ilmetty Fry.


Hiiteen House ja Peter Kingdom! Teos on ansioituneesti kustantanut jo kuusi Kaisa Siveniuksen oivaa Jeeves-suomennosta. Itse asiassa kirjat sisältävät useita kertomuksia kukin. Tarinoiden tapahtumat ajoittuvat 1. ja 2. maailmasodan välille, vaikka ne ovatkin melko ajattomia ja joskus tuntuu että seikkaillaankin viisikymmentäluvulla. Bertie Wooster on joutilas yläluokkainen herrasmies, jota eivät pikkuasiat hetkauta. Kurissa häntä pitävät tädit Agatha ja Dahlia, jotka myös hallitsevat kukkaronnyörejä. Bertie on ikuinen pikkupoika kolttosineen. Aitoon brittityyliin hän on poikamiesklubin jäsen. Naiset ovat hänelle ikuinen päänvaiva ja Sipilän aktivointitoimet olisivat silkkaa painajaista. Sellaista, jonka herra Spode pikkuviiksineen saa aikaan muutamissa kertomuksissa.

P.G. Wodehouse
Suosittelen uudelleen suomennettuja Jeeves-klassikoita huumorin ja oivaltavan suomen kielen ystäville. Jos kaipaat Downton Abbeyn maisemia ja tunnelmia, niin tässä yksi mahtava näkökulma siihen maailmaan. Loistavia karikatyyreja, sivaltavaa huumoria, jonka lomasta löytää yhtymäkohtia nykyajan menoonkin. Inhimillisä heikkouksia, romantiikkaa, Anatolen ranskalaisia herkkuja ja iltapäivädrinkkejä salongissa. Maistuu varmaan sullekin?

http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2009-syksy/kiitos,-jeeves.html

Lisää kirjailijasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/P._G._Wodehouse





 "Jooga päivässä pitää karvan kuosissa",
tuumi sukulaispoika kun tammikuun ryhtiliikettä helmikuulle jatkoi.
Maapallon eläinkuvasto WSOY 1951

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti