Korona kiihtyy koululla ja joulupostit uhkaavat mennä ruuhkan vuoksi kaukaisten kaupunginosien pakettiautomaatteihin. Mitä muuta armas suokkilainen enää kaipaakaan? Tietenkin aivan uuden tavan vastaanottaa postia - todella mobiilin, aalloilla keinahtelevan. Sellaisen lähetyksen sain vastaanottaa jokin aika sitten, kun innostuin virustorjunnan huumassa tilaamaan netistä tyylikkäitä kangasmaskeja. Oletin että näin pieni paketti tulee somasti kirjeessä postiluukusta. Myyjä pani palvelussa paremmaksi. Tuotteet toimitetaan oikein kotiin asti lähettifirman voimin. Hienoa, teoriassa. Mutta onko ketään kotona? Sanoivat soitelleensa, muttei oltu kotona. Uusi toimitusaika sovittiin. Kukaan ei tullut. Seurantanumero kertoi että lähetys olikin jo toimitettu perille. Ei näkynyt. Selvittelyä. Sähköposteja, outoja vastauksia. Ja löytyihän se lopulta! Paketti oli jätetty Suomenlinnan lautan autokannen pelastusrenkaaseen odottamaan noutoa.
 |
Paketteja puretaan Areon koneesta joskus 1950-luvulla.
Kuva Ilmailulaitos
|
"Hyvä asiakkaamme, kiitos viestistäsi.
Näistä Suomenlinnan lähetyksistä kuljettaja soittaa vastaanottajalle, ja sopii millä lautalla lähetys tulee. Kuljettaja on eilen yrittänyt soittaa teille, ja laittanut myöskin tekstiviestin ilmoittamaasi puhelinnumeroon, jossa on ilmoittanut, että lähetys tulee 10.40 lautalla, ja lähetys löytyy pelastusrenkaasta. Olettehan yhteydessä, mikäli lähetystä ei löydy. Mukavaa torstaipäivän jatkoa!"
Posteljooni Martikainen Hertsikassa 1950-luvulla
Kuva Helsingin kaupunginmuseo |
Paketti tuli kotiin, kiitos lauttahenkilökunnan ja vävyn.
Voisiko tämä uudenlainen postilokero olla kaivattu pelasturengas suokkilaisia ahdistavaan postisuman purkuun?
"Jännitystä sen olla pitää", sanoi tonttu kun pääsiäismunan jouluaattona avasi.
Joulu tulee joka tapauksessa, lautalla tai ei.
Lupasin kavereille koota listan mukavista kirjoista, jotka sopivat lahjaksi vaikkapa itselle.
Tanskalaisen Jens Henrik Jensenin Oxen-trilogia on nyt kokonainen ja napakka kyytipoika joulupyhien suklaansulatukseen. Vauhdikkaan ja ajoittain oudon sarjan päähenkilönä heiluu erakoitunut Afganistanin sodan veteraani posttraumaattisine kärvistelyineen. Kaveriksi hän saa tiedusteluagentti Margareta Franckin, joka ei myöskään sivakoi ihan totuttuja latuja. Käänteitä piisaa ja välillä on raakuuttakin mutta silloin voi vaikka panna silmät kiinni niinkuin oikeassa elämässäkin tehdään toisinaan.
Runollinen ja naista kiehtova nimi tällä sanasepolla! Ja Hän on kuin Yö ja Päivä...
Saattaa kestää tovin ennenkuin pääsee näiden kirjojen Tukholman tunnelmiin. Sen verran löyhkääviä ja luotaantyöntäviä näkymiä on Natt och Dagilla meille tarjota. Pääroolissa sankaroi Ruotsinsalmen taistelussa haavoittunut käsipuoli Micke Cardell ja keuhkotautinen juristi Cecil Winge. Korruptoituneen pääkaupungin rikoksia ja muita hämäriä puuhia selvittelevä kaksikko ei ole kauneimmillaan itsekään. Luvassa hyytäviä ajankuvia Kustaa kolmannen ajalta. Glögiä menee.
Kahlataan edelleen pohjoismaisilla rikosrämeillä. Islantilaiset dekkaristit kunnostautuvat suomalaiskansallisessa mielenmaisemamaalauksessa, voisi luulla että kaukaisella saarella asuu sukulaiskansa. Yrsan kirjat ovat hienoja mutta synkkiä, kuten arvata saattaa. Päähenkilönä tuiki tavallinen Huldar, joka ratkoo hyytäviä rikoksia yhdessä lastensuojelun Freyan kanssa. Aloitusosa, Perimä, julkaistiin suomeksi 2017. Neljäs osa, Syvyys, on tämän vuoden uutuus, enkä ole sitä vielä ehtinyt lukea. Taattua Yrsa-tasoa varmasti. Nämäkin rikostarinat kaipaavat pientä rohkaisunapanteria kuusen juurella, mutta kun alkuun pääsee niin antaa mennä vaan. Siis lukemista tarkoitan.
https://otava.fi/kirjailijat/yrsa-sigurdardottir/
David Baldaccin Jouluksi kotiin saattaa löytyä kirjastosta tai divarista, kovakantisena tai pokkarina. Turhaan on tämä kirja jäänyt vähälle huomiolle. Juna juuttuu hankeen juuri kun pitäisi päästä joulunviettoon. Ja kuinka siinä sitten käykään... Lukemalla se selviää.
Joulu on somaa aikaa ikivanhojen dekkarikäännösten lukemiseen. Nimenomaan vanhahtavat tekstit tekevät niistä kiehtovia. Divareista löytyy jos omat hyllyt ovat muisto vain. Simeon Leen testamentissa Poirot antaa joulun viedä. Regina Raskin ja Miina Supisen jouluihmeet löytyvätkin aika läheltä: naisia koti-Suomesta.
Joulu paranee lukemalla.
Ja syömällä.
 |
"Näätsä saman ku mä, näätsä? Suokin lautan reelingissä kungaa joku paketti!"
"Ai toi. Se on sitä uusinta postilogistiikkaa. Kelluva paketti."
Maapallon eläinkuvasto WSOY 1951 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti