Lunta saatiin pääsiäisen kunniaksi pääkaupunkiin oikein isän kädestä. Lumista oli myös pääsiäisenä viisi vuotta sitten. Ihailin kylmää valkeaa sairaalan ikkunasta, josta näkyi myös Salmisaaren piippu ja oikein vilkkaalla mielikuvituksella Lauttasaaren silta. Olin Meilahden väistösairaalassa, kuuden hengen huoneessa. Kaikkea tapahtuu mummoillekin: sitä vain herää outoihin harhoihin tehovalvomossa nukuttuaan parisen vuorokautta tietämättä maailman pahuudesta saatikka siitä, että on edelleen hengissä. Likeltä taisi liipata, mutta osaavissa veitsikäsissä saavat julmemmatkin basiliskot kyytiä.
 |
| "Kello seitsemän. Huhtikuun 8. Näkymä Meilahden väistösairaalan kolmannesta kerroksesta. Ja tietysti säleverho meni jumiin. Huomenta ja toiveikasta viikon alkua!" FB-status. |
Sairaalaelämä on häälyvää, outoa, kaikki vähän vinksallaan.
On omalaatuisia hoitajia, lääkäreitä ja harjoittelijoita. Kärttyiset yököt ovat minun rajallisella sairaalahistoriallani jo vakiintunut ilmiö. Joillekin potilas on aina niin hyvässä kunnossa, että voi itse hoitaa itsensä. Olkoonkin että on vasta noussut koomasta. Tauti verotti voimat ja seisoville koiville pääsi vain kahden riuskan jumpparin avustamana. Onneksi sairaanhoitaja Mirja oli hurmaava kuivakan huumorinsa kanssa! Ja kun vielä kotiinkuljetus tapahtui parin komistuksen kyydissä niin avot - elossa oltiin lopulta melko vahvasti.
 |
| Kivelän sairaalan korvaklinikka 1969 Kari Hakli FINNA |
Pablon juttuja keuhkojen terveydeksi
Jouduin olemaan sairaalassa yli viikon leikkauksen jälkeen. Leikkausta edeltävästä viikosta on vain hämäriä kuvia, muun muassa Haartmanin teholla pappi toi ehtoollista ja minä luulin että nyt on sitten lähtö, mutta se olikin pääsiäisseremonia. Ja jälleen tuli kirjallisuus lohdukseni - ristikoiden ja kiputippahuumeen lisäksi. Suosittelen kaikille karmeassa taudissa kituville Pablo Tussetin kirjoja. Siinäpä vasta ukko joka pistää haisemaan. Kaikkea muuta kuin tavanomaista, ketään ei kumarrella, mutta aika monille pyllistellään. Sopivaa hiukan vinoa meininkiä huuruiselle lukijalle. Terveydeksi!
 |
| Parantaa vakavankin leikkaushaavan, kunhan potilas ei naura haavakudoksilla. |
Punainen Risti eli Töölö on pian historiaa, mutta muistot ovat väkeviä
Muistuipa mieleeni vielä ainakin yksi pitkähkö keikka seitsemän vuotta sitten. Silloin oli vielä enemmän lunta, silloin lunta tuli joka päivä. Mummo veti lipat työmatkalla ja pääsi ambulanssilla Haartmanniin, jossa nilkkaa väänneltiin ja kuvia otettiin ja mummo kiroili. Sitten siirrettiin Töölöön, jossa taas väännettiin ja mummo kiroili ja kirurginplanttu käski rauhoittumaan. Mummo rauhoittui vasta sairaanhoitajan empaattisella lääkeannostuksella. Leikkauksen jälkeinen osastoelämä oli kuin hourulassa. Yksi ukko kuunteli yötä päivää radiopuhelinliikennettä, toinen sopotti espanjaa ja naputteli läppäriään. Sitten oli uskovainen rouva, joka oli kiinnittänyt verhoja seisten tuolilla, joka oli nostettu pöydälle. Siitä sitten lankesi. Hänellä kävivät esirukoilijat joukoin vierailulla ja voi sitä siunausta ja armoa tälle kärsivälle siskoparalle. Ja olinpa unohtaa hyypiön joka tuli loppuviikosta korjailuun. Yöt vaelteli synkkä ilme silmissään edestakaisin kolistellen ikkunoita. Hyistä.
 |
| Ruotsin kruununprinsessa vierailulla Punaisen Ristin sairaalassa 1935. Aarne Pietinen FINNA |
Onneksi pääsin Laaksoon kuntoutumaan, koska kotiin ei laskettu kun on tämä kaksikerroksinen outo asuinratkaisu... Laaksossa kärrättiin samaan huoneeseen kahden suomenruotsalaisdaamin kanssa, ikä noin 90. He olivat sitä mieltä, että minut oli siirretty Hesperiasta, koska keltaiset varpaat (desinfiointiainetta kipsin reunassa). Kaikki tämä pohdinta tietenkin på svenska. No ystävystyttiin sittemmin kun puhuttelin heitä också på svenska. Laaksostakin pääsin raamikkaiden kundien kyydissä kotiin. He myös kantoivat minut portaita ylös. Sääliksi kävi.
 |
| Potilas Pumaisen Ristin invaliidisairaalassa 1942. (Huomaa tupakit pöydällä) Väinö Kannisto FINNA |
Laakson sairaalassa tutustuin silloiseen kollegaani, hurmaavaan sairaalakirjastonhoitaja Leena Laaksoon. Hän kiikutti minulle kirjakärryillä lukemista ihan sängyn viereen. Kun olin toiveissani maininnut että oli menossa vahva Hirvisaari-vaihe, sain luettavakseni Lehmusten kaupungin. Olin juuri saanut valmiiksi Vienan punaisen kuun, joten sehän sopi. Jos satut tapaamaan Leena Laakson Laakson sairaalan kirjastosta niin kerropa terveisiä. Ja jos olet tarinaa vailla, hänellä on aina jotain hauskaa hallussaan.
Tässä lukemista jalkapuolitoipilaille ja muillekin kipsissä kärvisteleville! Ei ehkä kovin miehekästä, mutta aina ei voi käydä flaksi.
 |
| Vanhat kansikuvat, mutta sisus ihan kelpoista luettavaa. |
Asuin elämäni ensimmäiset yhdeksän vuotta Mäntytiellä ja kävelimme usein sunnuntaisin Hesperian puiston tienoilla. Silloin Töölön sairaala oli ytimekkäästi Punainen Risti. Kivelän sairaalassa olin kahteen otteeseen nielurisaleikkauksessa. Ensimmäisen kerran ns. typistyksessä - hei matkaan eetterikaasulla! Ja toisen kerran ne sitten poistettiin kokonaan. Nips. Naps.
 |
| Kivelän sairaala-alueen puutaloja, jollaisessa minut 1950-60-luvulla leikattiin ja leikkauksesta toivuin. FINNA |
"Kyllä on nykymaailma täynnä johtajia ja päälliköitä, mutta sihteerit poistettiin 1990-luvun lamassa. Ja minä kun en miksikään assistentiksi ala!" naputti Sihteeri maailman petolintujen kongressin päätteeksi.
Maapallon eläinkuvasto
WSOY 1951
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti