Villasukat jalassa pärjää mummokin Malagassa. Noin alkuun.

Kuva A. Asikainen

Pakkanen on viskellyt timantteja hangille ja palkinnut kansalaisten uskollisen odotuksen valkealla hiihtolomalla. Kiitos siitä ja auringosta. Samasta auringosta joka ryhtyi hellimään vanhoja luita

pari viikkoa sitten Malagassa. Kaksi ensimmäistä yötä meni palellessa, vaikka olikin pyjama ja pitkät villasukat ja nuttu. Ja yömyssy malagaviiniä. Kyllähän keli siitä tokeni niin että aurinkoiseen päiväsaikaan näki eräiden turistien - engelsmanneja arvatenkin - kirmaavan kaduilla shortseissa ja topeissa. (Hulluja nuo turistit, ihan kaikkialla yhtä hulluja.) Heti alkuun, lauantai-iltapäivänä vanhassa kaupungissa meidät yllätti iloisesti karnevaalikulkue. Toinen toistaan upeammat viritykset lipuivat ohitse kadunvarrella kaikuvien suosionosoitusten saattelemina.

Puolivälissä viikkoa porhalsimme junalla Benalmadenaan jossa pulikoimme paikallisessa uimahallissa, koska nähtävyyskylämme Mijaksen bussi oli päättänyt jättää vuoron välistä. Olen siis vihdoinkin käynyt suomalaisten omassa Benassa! Eikä siinä kaikki: matkasimme tapaamaan tuttuja Marbellaan ja - jouduimme paluupostissa Fugeen. Sinne siksi, ettei Marbellasta lähteviin Malagan-pikalinjoihin mahtunutkaan illan suussa. Hyppäsimme siis Fugen jokapysäkinbussiin ja tuskallisen pitkän köröttelyn jälkeen Malagan zugeen eli renfeen. IPelkästään bussimatka kesti puolitoista tuntia eli saman jonka olisimme joutuneet odottamaan pikavuoroa Marbellassa.

Otin minäkin Instakuvan!
Octopussia Taberna Cotossa.

Nyt on Costa del Sol koettu. En saanut varsinaista pistosta. Mielestäni Malaga oli paras. Selkeä, kävellen omaksuttava kaupunki: ennätys oli 15 km keskiviikkona  (keskimäärin 9 km per päivä). Vanhassa kaupungissa oli liikaa turisteja, suokkilainen kun saa niistä kärsiä kesällä ihan riittävästi. Sivukujille harhautuessaan törmää paikalliseen maailmaan, edullisiin kuppiloihin ja siihen tosiasiaan että Malagassakin ymmärretään parhaiten vain yhtä maailman puhutuimmista kielistä eli espanjaa. Ja elekieltä tietenkin.
                                         

andalucia.com

Palvelu on viileän ystävällistä, on kauniita näkymiä ja urbaania meininkiä. Yleisesti ottaen Malagasta löytää mahtavia merenherkkuja, tunnelmallisia kahviloita, Picassoa, katedraalia, upean vanhan hautausmaan... ja tietenkin pitää käydä myös Pompidoussa ja Venäläisen taiteen museossa. Mennä Malagaan ja kokea sosialistinen realismi! Mitäpä siihen lisäämään? Asuimme jonkinlaisessa Loftissa ja käytimme ahkerasti julkisia kulkuneuvoja. Ensin tietenkin kävimme lunastamassa eläkeläiskortin, minkä jälkeen moni asia irtosi puoleen hintaan.
Holá -  ja menoksi!

Vasemmalla mukava ravintola ja oikealla olympiatunnelmaa sosialistisessa realismissa.

Herkullisen näköinen kalmari, eikö niin?

Koska olen saksiniekoille eli ravuille eli äyriäisille allerginen, pelkäsin joutuvani paljonkin selittelemään asiaa ravintoloissa. Vaan toisin kävi. Annokset olivat niin selkeitä, että valinta oli todella helppoa. Ehdoton herkkuni Malagassa ja Las Palmasissa on Calamaritos fritos tuhdin aliolin kanssa. Unelmieni superannoksen mussuttelin tyytyväisin mielin Malagan-reissun lähtöä edeltävänä päivänä El Mentidero -ravintolassa, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa, muttei aivan pahimassa rysässä. Suosittelen. Nautimme myös artisokkia valkoviinikastikkeessa. Aah. Asuntomme lähileipomosta ostimme iltapalaksi lämmintä leipää ja muutaman kerran sorruimme makeisiin leivonnaisiin, joilla eri leipomot ja kahvilat näyttävät keskenään kilpailevan.
Hintataso kahviloissa ja leipomoissa on todella edullinen.

Malagan-otoksia. 

Pompidoussa Miro ja Tatlin kera lampaiden, keskellä roomalaiset rauniot ja 

oikealla näkymä kortteerimme akkunasta. Arkeologinen kaivanto sielläkin näköjään.

Muutama kalmariohje espanjantaitoisille:

https://lacocinamalaguena-alsurdelsur.blogspot.fi/2012/01/

calamares-fritos.html

Parit linkit eli ruokavinkit:

http://www.spain.info/fi/que-quieres/gastronomia/

https://www.espanja-loma.fi/Espanja/artikkelit/espanjalaiset-keittion-helmet-top-10

Kuin peiliin katsois.
Juliste Taberna Coton seinällä.

Kelvollinen nettiopas: 

http://www.pienimatkaopas.com/malaga/

Käy myös Malagan turistitoimistossa, 

josta voit pyytää vaikkapa julkisten reittikartan.

Turistitoimiston sivuilta saat paljon tietoa Malagasta.

http://www.malagaturismo.com/en

Nämä kirjat osoitteessa adlibris.com

Kustannus-Mäkelä

Espanjalaisen keittiön salaisuuksia 

kirjastosta: helmet.fi. 

Hakusana: 

espanjalainen keittiö tai tapas.

"Hitsi et on siis rankkaa sheivata nää sääret 

ihan joka viikko!" 

tuskaili neiti Kymmenjalkainen 

pääjalkaisille frendeilleen 

ennen lauantai-illan huumaa.

Maapallon eläinkuvasto

WSOY 1951

Helmikuu heläytti, mutta mikä prinssille nimeksi, Jeeves?

Ollaan me suomalaiset nyt onnemme kukkuloilla.

Suomen kuningas Sale jatkaa siitä mihin edellisellä hallintokaudella jäi ja kuningatar Jenni pyöräytti maailmaan prinssin. Onnea! Ja milloin saammekaan nähdä suloisen - sillä suloinenhan hän on - kruununperillisen? Ja mikä poitsulle nimeksi? Järjestetäänkö nimikilpailu? Pääseekö parhaan nimen keksijä samaan kuvaan kuningasperheen kanssa ja vilkuttamaan Linnan parvekkeelta? Pirteissä kautta isänmaan on jo toteutettu nimikoimista odottelevia nuttuja, sukkia, unipusseja, kehtoja, polkuautoja ja sähköjunia pikkuprinssin iloksi. Saattaapa Suomen Piilaksossa olla kehitteillä uuden ajan softa-appi, joka vaan odottelee nimeä. Prinssin nimeä. Vaikka Sale on niin tätä päivää, on se ylibuukattu. Erityisesti kaupoissa joulun jälkeen.

Löysin aarteistosta vanhoja paperinukkeja. Puntaroin, olisiko prinsessa ollut sittenkin kivempi? Ainakin pukemista ajatellen. Jo paperinukeista sen huomaa: tytöillä on paljon enemmän ihania vaatteita! Tämäkin söpö poikarukka saa sinnitellä kesä-talvet sortseissa.

Prinssin varjoon oli jäädä perjantain lievää porua aiheuttanut mielenosoitus ja koko päivän kestänyt lakko. "Siis koko päivän. Ettäs kehtaavatkin köyhät juosta rikkaan ammattiyhdistysliikkeen kapitalistipomojen talutusnuorassa, kun voisivat mennä oikeisiin töihin ilmaiseksi." No tuon enempää en uskalla politiikkaan sekaantua. Aina tulee kuitenkin sohaistua vinoon, vaikka huumorilla kuinka höystelisi. Itse työttömyyden karvaasti kokeneena olen sitä mieltä että ns. Sipilän susi on oiva näyte siitä, kuinka huipulla ylenkatsotaan kansaa.

Kysy Sipilä Jeevekseltä.

Ja sitten iloisempiin asioihin, joissa ollaan kaukana nykytodellisuudesta että kuvittelee olevansa jotenkin epäyhteiskunnallinen. Mutta ei, jos näitäkin kirjoja tarkemmin syynää, saattaa löytää jotain kätkettyä yhteiskunnallista sanomaa... Varsinkin kun on ilman muuta selvää, että palvelija on isäntäänsä terävämpi.

Kuva: Daily Mail

Jeeves on tuttu teeveehahmo, tuo nokkela herrasmiespalvelija, jolla on ratkaisu kaikkiin isännän pulmiin. Hahmon näyttelijä Stephen Fry tuo edelleenkin mieleen Jeevesin ja toisinpäin: kun luen näitä Wodehousen uusia suomennoksia, näen Bertien Hugh Laurie -kasvoisena ja Jeeves on ilmetty Fry.

Hiiteen House ja Peter Kingdom! Teos on ansioituneesti kustantanut jo kuusi Kaisa Siveniuksen oivaa Jeeves-suomennosta. Itse asiassa kirjat sisältävät useita kertomuksia kukin. Tarinoiden tapahtumat ajoittuvat 1. ja 2. maailmasodan välille, vaikka ne ovatkin melko ajattomia ja joskus tuntuu että seikkaillaankin viisikymmentäluvulla. Bertie Wooster on joutilas yläluokkainen herrasmies, jota eivät pikkuasiat hetkauta. Kurissa häntä pitävät tädit Agatha ja Dahlia, jotka myös hallitsevat kukkaronnyörejä. Bertie on ikuinen pikkupoika kolttosineen. Aitoon brittityyliin hän on poikamiesklubin jäsen. Naiset ovat hänelle ikuinen päänvaiva ja Sipilän aktivointitoimet olisivat silkkaa painajaista. Sellaista, jonka herra Spode pikkuviiksineen saa aikaan muutamissa kertomuksissa.

P.G. Wodehouse

Suosittelen uudelleen suomennettuja Jeeves-klassikoita huumorin ja oivaltavan suomen kielen ystäville. Jos kaipaat Downton Abbeyn maisemia ja tunnelmia, niin tässä yksi mahtava näkökulma siihen maailmaan. Loistavia karikatyyreja, sivaltavaa huumoria, jonka lomasta löytää yhtymäkohtia nykyajan menoonkin. Inhimillisä heikkouksia, romantiikkaa, Anatolen ranskalaisia herkkuja ja iltapäivädrinkkejä salongissa. Maistuu varmaan sullekin?

http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/2009-syksy/kiitos,-jeeves.html

Lisää kirjailijasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/P._G._Wodehouse

 "Jooga päivässä pitää karvan kuosissa",
tuumi sukulaispoika kun tammikuun ryhtiliikettä helmikuulle jatkoi.
Maapallon eläinkuvasto WSOY 1951