torstai 5. joulukuuta 2019

Tohtori olisi rokottanut jos olisi ehtinyt. Mutta olisiko hän osannut?



Lääkäriaikaa odotellessa
saattaa parta kasvaa pahoillekin.
FINNA
Tuli käytyä lääkärissä.
Ajan saaminen kyllä otti aikansa.
Helsingissä on tapana, että asiakas soittaa terveysasemalle, tilaa takaisinsoiton, hoitaja soittaa, asiakas kertoo ajantarpeestaan, ja hoitaja katsoo ovatko "listat" tulleet. "Listat tulivat ja täyttyivät. Jos vaikka soitat uudestaan loppuviikosta." -Toki. Soitetaan loppuviikosta. "Ei ole listoja. Josko soittaisit taas alkuviikosta." -Toki. Soitan alkuviikosta. "Tohtori ei ole vielä laittanut listoja. Soitatko huomenna?" -Toki. Huomenna sitten. Sama pilkintä jatkuu kunnes nappaa! Sinnikästä soittajaa terkkari rakastaa.

Labrassa tuli käytyä ja kuuden viikon kuluttua varauksesta oli h-hetki. Lääkäri otti vastaan ajallaan. Vaan eipä aikaakaan, kun tajusin tulleeni ohitetuksi. Hoksasin ykskaks, ettei lääkäri pitänyt tärkeänä sanomisiani. Hän kun oli syventynyt kommentoimaan koetuloksia ja pohtimaan sitä kuinka saisin laskettua pahaa kolesterolia 2,8:sta 2,4:ään, ja kuittasi oireeni ja epäilykseni toteamalla että "ei kaikkea voi laittaa kilpirauhasen syyksi". Mistä oudot oireet johtuivat ei sitten enää kiinnostanutkaan. Aika taisi loppua. Lähdin vastaanotolta yhtä tietämättömänä kuin olin sinne mennytkin.

Lääkäri kuuntelee potilasta. (Sellaistakin tapahtuu.)
Volker von Bonin 1960 FINNA
Samainen tohtori suostui viime vuonna pienellä puskemisella tutkimaan tarkemmin sekä kilpirauhasen että rautavarannot. Molemmat olivat päin prinkkalaa. Rautaa kehiin ja hormoonit hyrräämään. Mutta antoiko lääkäri tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnasta, kysyikö hän oireistani, ohjasiko hoitajalle? Ei. Kaikki tieto on hankittu ihan itse Kilpirauhasliiton sivuilta ja lääketieteellisiä artikkeleja selaten. Aika suuri määrä outoja tuntemuksia sai selityksensä. Olo on nyt aivan erilainen kuin vuosi sitten, jolloin en välillä muistanut mitä olin juuri sanonut, pulssi hidastui niin että taju oli miltei kankahalla ja muuta mukavaa.

Sairaalavuode. Designia vuodelta 1951. Mainos.
Tässä kelpaisi lepuuttaa ja tulla kuunnelluksi.

Ajasta puheen ollen.
Koetulosten avaaminen onnistuu usein sähköisestikin, jolloin vastaanottoajan voi käyttää siihen mitä varten kasvokkain kohtaamiset ovat: asiakkaan kuuntelemiseen. Nyt lääkäri perusteli kiireellä sitä, ettei voinut antaa influenssarokotusta, vaikka ajanvarauksessa toisin luvattiin. Onneksi onnettoman vastaanoton jälkeen tavoittamani terveydenhoitaja oli joustava ja rokotti ilman ajanvarausta. (Ensimmäiset vapaat rokotusajat olisivat olleet kahden viikon kuluttua.)

Toisaalta. 
Sata vuotta sitten tohtori olisi saattanut hyvinkin tarjota mummolle Herran sanaa ja hauteita hysteriaan. Vai kuinka Mirjam Drifva?

Kirjasuosituksia ilman ajanvarausta



Ari Räty jatkaa Tulikoneessa Hagmanin ja Eskelisen kommelluksia koston kiemuroissa koruttomaan loppuratkaisuun saakka. Juonen käänteissä piipahdetaan Espanjassa saakka. Armenialaisten kynsistä kun ei noin vain selvitä.
https://www.tammi.fi/kirja/ari-raty/tulikone/9789520404154

Timo Saarron Kivikalmisto kuvaa Suomen syntyvuosien elämää ansiokkaasti ja koukuttavasti. Keskeinen hahmo, miliisi Leo Waara vapautuu Viaporin vankileiriltä ja kohtalokas horrossaarnaaja Mirjam Drifva pistää jälleen miesten päät pyörälle. Koko sarja on lukemisen arvoinen ja mahtuu hyvin lahjapakettiin: Kuoleman kuukausi 2017, Kevään varjo 2018.
https://www.karisto.fi/sivu/tuote/kivikalmisto/2522592

Virpi Hämeen-Anttilan  Kirkkopuiston rakastavaisissa seikkailee tuttu Kalle Björk. Vanhan kirkon puistosta löytyy kuollut nuoripari. Murhan tutkimus vie Björkin pääkaupungin salaisimpiin kabinetteihin ja vaarallisiin käänteisiin.
https://otava.fi/kirjat/kirkkopuiston-rakastavaiset/

Leppoisia jouludekkareita ovat Louise Pennyn Three Pines -nimisen idyllisen maalaiskylän dramaattisista käänteistä kertovat kirjat, joita voi nyt lukea uusina suomennoksina.
https://www.bazarkustannus.fi/kirjailijat/louise-penny/

Alan Bradleyn Flavia de Luce jaksaa ihastuttaa. Kuolon kultaiset kiehkurat on jo kymmenes osa.
https://www.bazarkustannus.fi/kirja/kuolon-kultaiset-kiehkurat-2/

Reykjavikin murtomies on kaamoslukemista harmaimmillaan. Islantilaistunut engelsmanni Quentin Bates on luonut sympaattisen Gunna-poliisin, joka kahlaa rikollisuuden sameissa vesissä Reykjavikissa. Salaperäinen murtosarja alkaa purkautua vakavampien rikosten myötä. Batesia kannattaa odottaa!
http://www.bluemoon.fi/reykjavikin-murtomies/

Peter Jamesin Roy Grace tutkii kuolettavia nettideittihuijauksia uusimmassa dekkarissaan Kuolema vaanii verkossa. Tässä osassa brightonilainen päähenkilö saa houkuttelevan tarjouksen pääkaupungista.
http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1541

Ryan Gattisin Vihan kadut ei ole varsinaista jouluyön rakkauslukemistoa mutta kannattaa se silti lukea. Se on raportti vihan kyllästämästä Los Angelesista, poliisiväkivallasta ja sen salaamisesta.
https://like.fi/kirjat/vihan-kadut-p/http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1541


Muista myös nämä: Soili Pohjalaisen Valuvika, Peter Hoegin Sinun silmiesi kautta, Irja Sinivaaran Tuulen alla ja Heidi Könkään Mirjami.

Apple Macin kottaraispöntön esikuva? 
Kuva: Design for leisure 1951, 
artikkeli Design in the Festival -lehdessä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti