Kun talikkokäsi kramppaa on aika hotkaista taidepaussin verran Jessie Burtonin Muusaa

Hyötykasvit värikuvina,
WSOY

Kesä alkoi vapusta. Vuolaasti on hiki virrannut näillä lakeuksilla eikä pimeyttä näy tunnelin päässä. Ei liioin vettäkään. Aina välillä sääkartalle pääsee purjehtimaan sadepilven kuva haihtuakseen pian meteliä pitämättä. Oi ihana on nyt toukokuu - varsinkin mummolle, joka neljänkymmentä vuotta Kultarannan vallien suojaisassa katveessa permailtuaan perustaa kasvimaan legendaariseen Komendanttiin. Viikkoja on talikoitu perennansiirtopuuhissa. Ja arvaahan sen, ken on asiasta aivan erityisen riemastunut - Rane* tietenkin. Rane* värisee ranteessa kuin kanin takakoipi laukan jälkeen, kun mittari pyyhkäisee lasiin lukemat 620 kaloria! Sitä ihan kuulee kun läski sulaa ja lihas kiinteytyy. Mullanheitto-haravointi-kuokkimis-kyykkiminen on määritelty Polar Flow´ssa termillä "Muu ulkoliikunta". Mukavan eleetön kiteytys vauhdikkaalle luonnonmullistukselle, jota jotkut kutsuvat maanmuokkaukseksi ja -parannukseksi.
*Rane = ranneraineri, rannetraineri, aktiivisuusranneke

Koska kesä on nyt, on myös kesälukemista haalittava käsiinsä. 

Varsin nautittava kirja on
Jessie Burtonin Muusa, suomennos Natasha Vilokkinen,
Otava 2018.

Jessie Burtonin esikoisteos Nukkekaappi https://otava.fi/kirjat/9789511302667 oli mielenkiintoinen tuttavuus, mutta Muusassa alkaa olla tuntuvampaa kirjallista imua. 1680-luvun Amsterdamiin sijoittuvasta Nukkekaapista on tehty minisarja, saa nähdä kuinka käy Muusalle.

Muusan rakenne on aika lailla peruskauraa. On kahden eri aikakausina eläneen nuoren naisen tarina. Kertomus naistaiteilijan asemasta 1936 ja 1967. Molempina ajanjaksoina miehet vielä hallitsivat alaa suvereenisti, mutta toki kuusikymmenluvulla jo vapauttavat tuuloset henkäilivät. Tarinan keskiössä on Välimeren espanjalaisen Isaac Roblesin maalaus Rufinasta ja maalauksen syntyyn liittyvät traagiset tapahtumat, nuori rakkaus, väkivaltainen Espanjan sisällissota, naiskohtalot  Arazuelan fincassa ja Lontoon sumussa.

Carnaby street, Lontoo 1967 

(Les enfants terribles)

Vuonna 1936 wieniläis-englantilaisen Schlossin taidekauppiasperheen tytär Olive uhraa menestyksensä rakastettunsa vuoksi, antaa hänelle kirjaimellisesti lahjansa nähdäkseen taiteensa elävän. Vuonna 1967 Trinidadista Lontooseen asettunut musta kirjailijalupaus Odelle löytää Oliven salaisuuden läheltään, sattumalta sinnikkään ihailijansa Lawrien kautta.

Muusassa kaikki kietoutuu suloiseen vyyhtiin keskenään, eikä tarinaa malta jättää käsistään. Vaikka puolivälissä ajatteleekin ratkaisseensa juonen, joutuu arvioimaan kuviot uudelleen. Lopussa menneisyyden haamut palaavat kertomaan totuuden, mutta tuoko se onnen Olivelle? Kuinka käy mystisen Isaac Roblesin maalauksille? Kuka olikaan hänen sisarensa Terese, Schlossin perheen apulainen? Jessie Burton kirjoittaa houkuttavasti. Hän on naisen ääni siellä missä naisen ääni on vain 80 prosenttia miehen sadasta. Hän on myös rasisminvastainen antaa-kaikkien-kukkien-kukkia -kuusikymmenlukulainen vuoden 2018 kuosissa.

Suosittelen kesäkirjaksi!

"Mitä sitten? Isä ei olisi ikinä noussut Pariisin-koneeseen taulun kanssa, jota pitäisi minun tekemänäni. Tajusin sen jo aikaa sitten." "Haluan, että maalaukseni ovat niin arvokkaita ja niin tärkeitä, ettei kukaan voi vetää niitä markkinoilta ja piilottaa koska - taivas varjele - ne on maalannut nainen."   https://otava.fi/kirjat/9789511302674/

Hyötykasvit värikuvina,
WSOY

Nuorena raparperi väännettävä!

Taas on raparperikiisselien ja -piirakoiden lumottu aika. Siksi mummillakin on paloitellut herkut jääkaapissa mehustumassa herkkuhetkeä varten. Viime kesänä löysin Teresa Välimäen oivallisesta Purkissa! -keittokirjasta mahtavan raparperihillon reseptin. Tein sitä pari satsia joista toisen hieman soveltaen ainesosista joita kaapissa sattui raparperin lisäksi olemaan. Mutta nappaa resepti tästä tai käy ostamassa koko kirja, sen verran hyviä ohjeita siinä on.

Earl Grey -teellä maustettu raparperi-vaniljahillo
noin 5 dl raparperia paloiteltuna
1/2 dl vettä
1 rkl laadukasta Earl Grey -teetä
1 halkaistu vaniljatanko
1/2 sitruunan mehu, ripaus suolaa
2 1/2 dl hillosokeria

Lusikoi tee sihtiin tai haudutuspussiin. Kiehauta vesi kattilassa ja hauduta tee siinä. Lisää kattilaan raparperit, vaniljatanko (tämän taisin korvata eli oikaista vaniljasokerilla), sitruunan mehu ja ripaus suolaa. Kiehauta ne ja lisää sokeri koko ajan sekoittaen. Keitä noin 10 minuuttia sekoitellen. Kuori vaahto pinnalta. Poista teesihti tai -pussi. Purkita kuumana, säilytä viileässä.

Tämä hillo on hyvää vaikka puurossa, mutta nannaa myös perinteisen vaniljakiisselin kanssa.
www.myllynparas.fi/reseptit/vaniljakiisseli

"Älä huoli pusuhuuli, kyllä me sinusta vielä prinssi leivotaan", 
lohdutti äiti sammakkosuuta Intian viidakossa.

Maapallon eläinkuvasto
WSOY 1951