Murhanhimot heräävät hiirelläkin, kun kukkarolla käydään, komppaisi jopa Connellyn uusi sankaritar.

E. Schauman, Bobrikoffin murhaaja.
Kaino mies
suloisen koiran kanssa.
Kuva FINNA

Pohdiskelin television äärellä viehtymystäni rikossarjoihin. Päädyin siihen että hellin sisäistä murhaajaani. Murhanhimoisuus on tietenkin seurausta ankeasta lapsuudesta, väärinymmärretystä teiniydestä ja julmien vastoinkäymisten kuormittamasta aikuisuudesta. Vanhuuden kynnyksellä ymmärrän kaiken. Ajatus kuuman talikon kanssa heiluvasta tappajamummosta houkuttelee erityisesti  nyt. Kesäkuun alussa ryhdymme nimittäin maksamaan valtion omistamasta kämpästä yli sata euroa suurempaa kuukausivuokraa ja isännöitsijä kutsuu tätä "kukkarolla käymiseksi". "Olisin minäkin vihainen jos minun kukkarollani käytäisiin", lohduteltiin meitä asukkaita valtion viranomaisten taholta taannoisessa asukasillassa. Vuoden kuluttua sitten vielä muutama kymppi kaupan päälle. Laskeskelin että kahdeksan vuoden aikana asuntomme vuokra kohoaisi kaiken kaikkiaan yli 90 prosenttia. Kyllä siinä murhanhimot heräävät hiirelläkin.

Ajallemme ominaista lienee se, että ihmisiä ikäänkuin kuunnellaan heidän asioissaan ja heidän huolensa ikäänkuin pannaan mietintämyssyyn. Tämän jälkeen toimitaan kuten on ajateltu alun perinkin toimia.

Potutusta kavavoimaan löytyy turvallisia lääkkeitä
Näitä Gummeruksen kirja-apteekin uutuustuotteita kannattaa kokeilla.

Yövuoro
esittelee uuden henkilön, joka ei ole Bosch, mutta on hänet kuitenkin tavannut. Boschin legendaarista uraa kommentoidaan ohimennen kirjassa. Ehkä siksi, että kyseisen herran eläköityminen avautuisi lukijalle ja hänen olisi helpompi heittäytyä mukaan konstaapeli Renée Ballardin kuvioihin. Kuinka ollakaan, Renée on joutunut pysyvään yövuoroon valittamalla esimiehen ryökälemäisestä käytöksestä, metoo.  Kun työpari ei uskalla lähteä todistamaan, on nuori naispoliisi yksin äijävaltaa vastaan ja saa rangaistuksensa. Tyhmät pannaan yövuoroon. Renée ei lannistu, vaikka kismittääkin. Vielä minä näytän!

Kuva http://www.lapdonline.org/

Connelly on luonut Renéestä mutkattoman vahvan hahmon, johon on helppo kiintyä. Avausromaani on vetävä kuten kirjailijalta odottaa sopiikin. Tapauksia on heti alkuun kaksi, joista miesprostituoidun tapaus on konstaapelin "oma" ja viiden uhrin yökerhoammuskelu Reneén vihamiehen aluetta. Erityisesti Renéetä kiinnostaa sivullisena surmattu tarjoilija. Innokas lainvartija heittäytyy tutkimuksiin vaarantaen uransa. Tapaukset ryhtyvät limittymään yhdeksi kudokseksi ja lopputulos yllättää kovapintaisenkin dekkarimummelin!

Yövuoro löytyy helmet-kirjastojen Betseller-hyllyistä ja kirjakaupoista. Jos taas Harry Hieronymus Boschia kaipailet, niin varsin tasokas tv-sarja löytyy HBO:lta.
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512410040/yovuoro/


Koston kehä
on kiinteä jatko-osa Douglas Prestonin ja Lincoln Childin Houreunelle, josta kirjoitin muutaman rivin viime elokuussa.
mumminmurut.blogspot.fi/2017/08/leijona-siella-lutakko-taalla-silkkaa.html
Houreunessa kerittiin auki agentti Pendergastin Helen-vaimon surmaa leijonan kidassa Sambiassa. Kirja päättyi jännittävän avoimeen tilanteeseen, jossa lukija tiesi Pendergastin saavan kutsun murhaajalta metsästysretkelle Skotlantiin. Tiivistunnelmainen Koston kehä käynnistyy Aloysius Pendergastin ja hänen vävynsä Judson Esterhazyn kamppailusta Skotlannin nummilla, vaarallisten suonsilmäkkeiden keskeltä. Pendergast haavoittuu kuolettavasti. Mutta eipä hän olisi hän, jollei selviäisi vajottavasta maisemasta vertavaluvana! Hänen vihamiehensä ei sitä tiedä, vaan punoo juonen häivyttääkseen oman syyllisyytensä. Ja siitä tässä kirjassa on alusta viimeiseen sanaan saakka kyse: syyllisyydestä. Joka sisältää mukavasti koston siemeniä.

https://www1.nyc.gov/site/nypd/index.page

Koston kehä on selkeästi väliosa, tienristeys, jossa Houreunesta hädin tuskin toipunut lukija miettii
kirjailijaparin seuraavaa siirtoa. Vauhdikas jahti, sivuhenkilöiden oudot kohtalot ja jälleen Pendergast-maailmalle ominainen mystiikka ja kauhutunnelma puristavat lukijan tuoliin ja estävät hievahtamastakaan ennen kuin juttu loppuu. Matkaa on tehty, eikä se vaan pääty. Kuolleeksi on julistettu ja henkiin herätty ja silti kirjan suljettuaan tietää: jatkoa on tulossa. Sillä vastahan me tutustuimme uuteen arkkiviholliseen Liittoon ja Pendergastkin sai vaimonsa takaisin, ainakin melkein...

Älä jätä lukematta, mutta muista: olet jo koukussa.
https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512410415/koston-keha/

http://www.agentpendergast.com/

Munkitellaan, simasuut!

"Hei se on ihan tossa nenän päällä, venaa ku mä kelaan!" hämäsi Fischer äänestäjiä juuri ennen muodonmuutosta.
Maapallon eläinkuvaston väritaulu
WSOY 1951

Sairaalaelämä ilman Pablon ja Lailan tarjoamaa kivunlievitystä on sairaampaa.

Lunta saatiin pääsiäisen kunniaksi pääkaupunkiin oikein isän kädestä. Lumista oli myös pääsiäisenä viisi vuotta sitten. Ihailin kylmää valkeaa sairaalan ikkunasta, josta näkyi myös Salmisaaren piippu ja oikein vilkkaalla mielikuvituksella Lauttasaaren silta. Olin Meilahden väistösairaalassa, kuuden hengen huoneessa. Kaikkea tapahtuu mummoillekin: sitä vain herää outoihin harhoihin tehovalvomossa nukuttuaan parisen vuorokautta tietämättä maailman pahuudesta saatikka siitä, että on edelleen hengissä. Likeltä taisi liipata, mutta osaavissa veitsikäsissä saavat julmemmatkin basiliskot kyytiä. 

"Kello seitsemän. Huhtikuun 8.
Näkymä Meilahden väistösairaalan kolmannesta kerroksesta.
Ja tietysti säleverho meni jumiin. Huomenta ja toiveikasta viikon alkua!"
FB-status.

Sairaalaelämä on häälyvää, outoa, kaikki vähän vinksallaan.
On omalaatuisia hoitajia, lääkäreitä ja harjoittelijoita. Kärttyiset yököt ovat minun rajallisella sairaalahistoriallani jo vakiintunut ilmiö. Joillekin potilas on aina niin hyvässä kunnossa, että voi itse hoitaa itsensä. Olkoonkin että on vasta noussut koomasta. Tauti verotti voimat ja seisoville koiville pääsi vain kahden riuskan jumpparin avustamana. Onneksi sairaanhoitaja Mirja oli hurmaava kuivakan huumorinsa kanssa! Ja kun vielä kotiinkuljetus tapahtui parin komistuksen kyydissä niin avot - elossa oltiin lopulta melko vahvasti.

Kivelän sairaalan korvaklinikka 1969
Kari Hakli FINNA

Pablon juttuja keuhkojen terveydeksi

Jouduin olemaan sairaalassa yli viikon leikkauksen jälkeen. Leikkausta edeltävästä viikosta on vain hämäriä kuvia, muun muassa Haartmanin teholla pappi toi ehtoollista ja minä luulin että nyt on sitten lähtö, mutta se olikin pääsiäisseremonia. Ja jälleen tuli kirjallisuus lohdukseni - ristikoiden ja kiputippahuumeen lisäksi. Suosittelen kaikille karmeassa taudissa kituville Pablo Tussetin kirjoja. Siinäpä vasta ukko joka pistää haisemaan. Kaikkea muuta kuin tavanomaista, ketään ei kumarrella, mutta aika monille pyllistellään. Sopivaa hiukan vinoa meininkiä huuruiselle lukijalle. Terveydeksi!

Parantaa vakavankin leikkaushaavan, kunhan potilas ei naura haavakudoksilla.

Pablo Tussetin oivalluksia löytyy ainakin kirjastosta, Adlibriksen kirjakaupasta ja kustantajalta, joka on Sammakko: https://www.sammakko.com/tuote/pablo-tusset-sian-nimeen/

Punainen Risti eli Töölö on pian historiaa, mutta muistot ovat väkeviä

Muistuipa mieleeni vielä ainakin yksi pitkähkö keikka seitsemän vuotta sitten. Silloin oli vielä enemmän lunta, silloin lunta tuli joka päivä. Mummo veti lipat työmatkalla ja pääsi ambulanssilla Haartmanniin, jossa nilkkaa väänneltiin ja kuvia otettiin ja mummo kiroili. Sitten siirrettiin Töölöön, jossa taas väännettiin ja mummo kiroili ja kirurginplanttu käski rauhoittumaan. Mummo rauhoittui vasta sairaanhoitajan empaattisella lääkeannostuksella. Leikkauksen jälkeinen osastoelämä oli kuin hourulassa. Yksi ukko kuunteli yötä päivää radiopuhelinliikennettä, toinen sopotti espanjaa ja naputteli läppäriään. Sitten oli uskovainen rouva, joka oli kiinnittänyt verhoja seisten tuolilla, joka oli nostettu pöydälle. Siitä sitten lankesi. Hänellä kävivät esirukoilijat joukoin vierailulla ja voi sitä siunausta ja armoa tälle kärsivälle siskoparalle. Ja olinpa unohtaa hyypiön joka tuli loppuviikosta korjailuun. Yöt vaelteli synkkä ilme silmissään edestakaisin kolistellen ikkunoita. Hyistä.

Ruotsin kruununprinsessa vierailulla Punaisen Ristin sairaalassa 1935.
Aarne Pietinen FINNA

Onneksi pääsin Laaksoon kuntoutumaan, koska kotiin ei laskettu kun on tämä kaksikerroksinen outo asuinratkaisu... Laaksossa kärrättiin samaan huoneeseen kahden suomenruotsalaisdaamin kanssa, ikä noin 90. He olivat sitä mieltä, että minut oli siirretty Hesperiasta, koska keltaiset varpaat (desinfiointiainetta kipsin reunassa). Kaikki tämä pohdinta tietenkin på svenska. No ystävystyttiin sittemmin kun puhuttelin heitä också på svenska. Laaksostakin pääsin raamikkaiden kundien kyydissä kotiin. He myös kantoivat minut portaita ylös. Sääliksi kävi.

Potilas Pumaisen Ristin invaliidisairaalassa 1942.
(Huomaa tupakit pöydällä)
Väinö Kannisto FINNA

Laakson sairaalassa tutustuin silloiseen kollegaani, hurmaavaan sairaalakirjastonhoitaja Leena Laaksoon. Hän kiikutti minulle kirjakärryillä lukemista ihan sängyn viereen. Kun olin toiveissani maininnut että oli menossa vahva Hirvisaari-vaihe, sain luettavakseni Lehmusten kaupungin. Olin juuri saanut valmiiksi Vienan punaisen kuun, joten sehän sopi. Jos satut tapaamaan Leena Laakson Laakson sairaalan kirjastosta niin kerropa terveisiä. Ja jos olet tarinaa vailla, hänellä on aina jotain hauskaa hallussaan.

Tässä lukemista jalkapuolitoipilaille ja muillekin kipsissä kärvisteleville! Ei ehkä kovin miehekästä, mutta aina ei voi käydä flaksi.

Vanhat kansikuvat, mutta sisus ihan kelpoista luettavaa.

Lisää Laila Hirvisaaren teoksia: http://www.lailahirvisaari.net/lehmusten_kaupunki.html

Asuin elämäni ensimmäiset yhdeksän vuotta Mäntytiellä ja kävelimme usein sunnuntaisin Hesperian puiston tienoilla. Silloin Töölön sairaala oli ytimekkäästi Punainen Risti. Kivelän sairaalassa olin kahteen otteeseen nielurisaleikkauksessa. Ensimmäisen kerran ns. typistyksessä - hei matkaan eetterikaasulla! Ja toisen kerran ne sitten poistettiin kokonaan. Nips. Naps.

Kivelän sairaala-alueen puutaloja,
jollaisessa minut 1950-60-luvulla leikattiin
ja leikkauksesta toivuin. FINNA

"Kyllä on nykymaailma täynnä johtajia ja päälliköitä, mutta sihteerit poistettiin 1990-luvun lamassa. Ja minä kun en miksikään assistentiksi ala!" naputti Sihteeri maailman petolintujen kongressin päätteeksi.
Maapallon eläinkuvasto
WSOY 1951