"Ihan ku Suokkiin tulis", raportoi toimittaja, kun Mellunmäessä metrosta poistui. "Laiturikin löytyy, vaikka Suokissa on kyllä isompi!"

Kateus on kaupallisen median karkkia. Iltapäivälehtien vakioherkku, joka kuuluu nykyään myös Hesarin valikoimaan. Koska pääkaupungin kohtuuttomaan vuokratasoon ei uskalleta puuttua, otetaan hampaisiin Helsingin kaupunki ja Suomen valtio. Niiden mainostuloilla kun ei lehteä paineta.

Suomenlinnan laiturilla. Kovasti on jonoa talviaamuna 1956.
Kuva Volker von Bonin, FINNA.

Koska julkisella vallalla on yksityisiä bisneksiä kohtuullisemmat vuokrat, on helppo lähteä lööppimään lukijoita tyyliin "ökyrikas serkun kaima asuu Hekan vuokra-asunnossa", "Masa ja Reiska keinottelivat itselleen kaupungin kämpän Skattalta", "suokkilaiset asuvat halvemmalla kuin mellunmäkeläiset". Eipä siinä kovinkaan montaa liioiteltua ja taustoja selvittämätöntä puffia tarvita kun kateellisten sekakuoro jo hoilaa: "Ihan väärin! Epistä! Me ei aleta!" Näin saadaan oikeat lukijat sanan ääreen siunailemaan veronmaksajien varojen väärinkäyttöä. Taas ovat viskaalit jakaneet halpoja kämppiä kavereilleen pöydän alta.
https://www.hs.fi/paivanlehti/21102019/art-2000006279424.html

Syksyinen maksaruoho
Komendantin puutarhassa.

Suokki ja Mellunmäki, parasta nelostasoa?
Suomenlinnan hoitokunta on ottanut vuokratason määrittelyssä keinotekoiseksi vertailukohdaksi ns. nelosalueen kuten Mellunmäen vuokrat. Kun vertailuja tehdään ja kateutta ruokitaan kertomalla, että huolimatta yhteisestä nelostasosta suokkilainen asuu halvemmalla, kenties leveämminkin ja soman yhteisöllisesti Unescon maailmanperintö fikassa, niin ei ole ihme jos Kontulan naapurissa hermostutaan.

Totta kai mellunmäkeläistä potuttaa, kun suokkilainen saa joka kesä passata takapihoillaan Kauppatorilta eksyneitä kännisiä lajitovereitaan ja miljoonapäistä turistilaumaa ja yrittää samalla tähdätä oikeaan lauttaan, joka kuitenkin lähtee täpötäynnä ennen aikojaan, ja tietenkin unohtaa että talvisin iltakahdeksan ja yhdeksän välillä lautta-aikataulussa on tunnin väli. M.A. Nummista siteeraten: Saataispa äkkiä metro! (Minä ja vakituiseni https://www.youtube.com/watch?v=UwZBfXDcwdE )

Talviaamu. Itse olen kuvannut.

Tarvitsenko Hesaria?
Hesari nyppii närviä aika ajoin. Me peruimme paperilehden tilauksen, koska jakelu pätki viikoittain. Nyt luetaan pädiltä, eikä se tietenkään tunnu samalta kun ei pääse kantamaan kilokaupalla jätepaperia kierrätyslaatikkoon. Olen miettinyt mitä saan Hesarista. Teen miniristikon, vastaan kymmeneen kysymykseen, luen jonkin kolumnin ja pääuutiset sekä Ruokatorstain, joka sekin on jotenkin valjuuntunut tai sitten on mummo ikääntynyt. Voisinko jopa olla ilman Hesaria? Ehkä.

Kirjoja ilman en voi olla, vaikka moni niistäkin jää kesken kun ei vaan vedä, koukuta tai avaudu.

Suosittelen syysankeuteen Peter Høegia, Heidi Köngästä ja Quentin Batesia. Todellisuus kylmää kaikissa mutta kukaan ei ole kateellinen suokkilaisille.

Heidi Köngäs, Mirjami, Otava 2019.
Sandran suvun tarina jatkuu. Nyt ollaan ankeissa ajoissa, sodassa, jonka luultiin loppuvan muutamassa viikossa. Kolmessa sodassa, jos lasketaan Lapin sota vielä erikseen. Näistä myllerryksistä ei haavoitta selvitä, jos edes selvitään. Keskellä kauhuja kukkii rakkaus, ja perheen tuki osoittautuu mittaamattoman arvokkaaksi, kun joudutaan pääkaupungista evakkoon ja ruokaa on niukasti. 19-vuotias Mirjami työskentelee Mäntän keskustassa ompelijattarena ja rakastuu tulisesti ohikulkumatkalla olleeseen solttuun. Vaarallinen suhde on jo siitäkin syystä että pojalle puhkeaa tuberkuloosi. Mirjami on Sandran tyttärien Annikin, Soilin ja Mirjamin tarina. Tarina siitä millaiseksi sota muokkaa nuorta ihmistä ja miltä tuntuu kuin rauha viimein koittaa. Vai koittaako?
Köngäs kirjoittaa ihmisistään lämmöll' ja ymmärtäen. Kieli on soljuvaa, eikä tarinaa malta jättää käsistään. Odottelen jatkoa, ehkä saamme vielä? https://otava.fi/kirjat/mirjami/

Peter Høeg, Sinun silmiesi kautta, Tammen keltainen kirjasto 2019, suomennos Sanna Manninen

Syksy.
Auringonkukka ilman säteitä.

Høeg on tapansa mukaan hämmentävä. Jouduin kertomuksen pauloihin heti ensimmäiseltä aukeamalta ja lopussa en oikein ollut varma, pidinkö, nautinko, jouduinko sfääreihin vai olinko vain ulkopuolinen tarkkailija. Sillä aika lailla kirjassa on kyse tarkkailusta, ulkopuolisuudesta ja ihmisen rajattomasta vallanhalusta, halusta päästä toisen ihmisen pään sisään. Toisen katseen kautta sukelletaan tuntemattomaan mielenmaisemaan neurotieteellisessä laboratoriossa. Laboratoriossa, joka palvelee valtion salaisimpia päämääriä. Siellä kertoja sukeltaa lapsuudentoverinsa kanssa muistoihin, kipeisiin ja kauniisiin. Mutta ovatko muistot totta vai kertomusta, mikä on todellinen todellisuus? Kirja antaa monia hienoja ahaa-elämyksiä, mutta en kylläkään suosittele sitä masentuneille. https://www.tammi.fi/kirja/peter-hoeg/sinun-silmiesi-kautta/9789520406943

Quentin Bates, Reykjavikin murtomies, Blue moon 2019, 
suomennos Raimo Salokangas
Olin onnellinen kun sain taas lukea lempidekkaristiani Batesia ja elellä Gunnan uusimpia vaiheita.
Aiempien Gunna-dekkarien tapaan tämäkin on islantilaista mielenlaatua harmaimmillaan. Jos olet lukenut Arnladuria, niin tässä samaan kaliiberia. Roiston osassa häärii Orri Björnsson, huomaamaton ja taitava murtomies, jota poliisi on yrittänyt saada kiinni jo kuukausia. Orrin kompastuskiveksi muodostuu kiinteistöbisneksillä rumia temppuja tehnyt kopla ja heihin liittyvät hämärät kuolemat.
Gunna saa harmaita hiuksia myös poikansa naissotkuista. Ja lopussa niitä taitaa tulla vielä lisää.
http://www.bluemoon.fi/reykjavikin-murtomies/

"Meinasin lähteä Linnabaariin*) Viiniä ja virkkausta -istujaisiin mutta sitten muistinkin että mullahan on akupunktioneulat lärvissä!" kertoili Suokin-mummo Mellumäen-serkulleen seiskan spårassa.

Siilikala, Tetrodon
Maapallon eläinkuvasto WSOY 1951

*)
Linnabaari, suokkilaisten kohtaamispaikka, jossa järjestetään muun muassa virkkaustapaamisia, tietovisailuja, lavataidetta ja konsertteja. Saa sieltä virvokkeitakin. Heti siinä sotamuseon kyljessä. Ennen tykkiä vasemmalla.
Tiskin takana Mikko, Viljami, Ruusa ja Aarni.