Sama kauppa, joka vastikään vaihtoi paikkaa ja muuttui Siwasta Kiwaksi. Jos linnakkeessa tulee äkillinen tarve piipahtaa lähikaupassa tai postissa odottelee paketti, on matkustettava lautalla mantereelle. Onneksi kyse on vain remontista. Kauppias paikannee kolmen viikon tauon hövelisti avajaiskahveilla.
Muualla pääkaupungissa kaupan sulkeminen ei herättäisi tunteita. Asiakas vaan astelisi tyynesti naapuripuodin ovesta sisään. Suokkilaisilla ei ole tätä mahdollisuutta - toisin kuin vanhaan hyvän aikaan kun oli vielä sekä Elanto että Hokki ja postitoimisto. Postitoimistosta saattoi nostaa postisäästökirjalla rahaa samalla kun nouti postimyyntikuvastosta tilaamiaan tuotteita.
Suokin Hokki 1970 Simo Ristan kuvaamana. Finna |
Kotiinkuljetus sinänsä ei ole uutta tällä saralla Suokissakaan. Muutama vuosi sitten nautimme jonkin aikaa Kauppahalli24:n palvelusta, ja kauan ennen Maailmanperintöstatusta roudasivat kilpailevat osuuskaupat ostoksia kotiin. Silloin kun vielä perheillä oli kaupassa tili ja kaupan täti tunsi kaikki kylän kakarat nimeltä.
Kylän koltiaisia Elannon kulmilla 1955. Volker v. Bonin Finna. |
(Jotkut väittävät että kauppa on pystyssä vain turistien ansiosta, että reilut 800 asukasta ja muutama sata duunaria eivät riitä. Siinäpä pohdittavaa. Millainen tulevaisuus on suokkilaisilla, kun meidän olemassaoloamme tutkaillaan vain turismin lieveilmiönä? )
Kevät saa, kilppari jarruttaa
Tällä mummolla on alkuvuosi vierähtänyt hormonikokeilun parissa. Kilpirauhanen nimittäin päätti lyödä hihnat kiinni. Pitkään ehdinkin tuskailla, josko oudot tuntemukset ja hidastukset johtuisivat vakaasti etenevästä mummoutumisesta. Helpotuksen huokaus: vielä on kesää jäljellä. Kyseessä ei olekaan mikään egokatastrofi, vaan sangen yleinen vaiva yli kuusikymppisten ikäneitoluokassa. Siispä styroksia huuleen ja baanalle! Kilpirauhasasiaa täällä:
https://kilpirauhasliitto.fi/kilpirauhassairaudet/vajaatoiminta/
Kevät ja hormonihoito herättävät sisäisen kokkailu- ja istutuskokeilijan. Leivonnassa on meneillään "gluteeniton hapantaikina". Aika näyttää kuinka käy ja jaksaako käydä. Teff-tattari-juuri porisee kyllä somasti, mutta leivät ovat toistaiseksi jättäneet runsaasti toivomisen varaa. Jos joskus vielä onnistun, saatan vilauttaa ohjeitakin. Juuriohjeita on verkossa runsaasti. Periaatteessa sama menetelmä kuin ruisjauhoilla, mutta nyt valitaan esimerkiksi tattari- tai teffjauho.
Tässä yksi linkki: http://vesiperhonen.blogspot.com/2016/01/vaalea-leipa-juuri.html
Keväistä optimismia ikkunalaudalla. Tomaatteja tuloo! |
Kuva Otava.fi |
Varovasti kannattaa tutustua nimimerkin Markus Falk kahteen dekkariin, Profeetan soturit (Otava 2018) ja Aleppon kirjuri (Otava 2019). Seikkailut pyörivät lähi-idän historian ja korvaamattomien kulttuuriaarteiden liepeillä Euroopassa ja sen kaukaisilla laidoilla, sankareina italialainen tutkija Carla Conti ja hänen suomalainen kollegansa Tuomas Pyy.
Markus Falk -nimimerkin taakaa löytyy aviopari Virpi ja Jaakko Hämeen-Anttila. Lukija löytääkin teksteistä kahdet sormenjäljet, joista virkamiestyylistä vastaa otaksuttavasti herra H. Profeetan soturissa jopa niin häiritsevästi että jaksoin lukea vain juonen takia. Toisessa kirjassa tolppakieltä on karsittu riuskasti, joten kolmas saattaa olla jo suorastaan mainio. Kirjoissa oli kyllä hyviä käänteitä ja varsinkin Aleppon kirjuri piti otteessaan, huumoriakin vilahteli.
Olen Virpi Hämeen-Anttilan Kalle Björkin harras ystävä, joten odotan tältä Tuomas Pyy -sarjalta vielä läpimurtoa!
https://otava.fi/kirjailijat/markus-falk/
"Loppuis jo kaupan remppa!
Fledakin lätsähtää
näillä ostosreissuilla",
valitteli linnoituksen iloinen rouva
kun ekalla lautalla lähikaupasta kotiin hiippaili.
Kuvassa kultatöyhtöpingviini.
Maapallon eläinkuvasto WSOY 1951