"Miau", sanoi Tiergartenin teurastaja kun Flavia de Luceen törmäsi. "Lue tästä."

Sihteerit kirjoituskoneiden äärellä,
sotamuseo FINNA

On taas luettu uutispätkiä, joissa ollaan huolestuneita ikäihmisten tietoteknisistä valmiuksista. Ettemme pärjää digitalisaation mutavyöryssä, vaan hukkaamme viimeisetkin muistinrippeet väärään pilveen sormi naapurin hipaisunäytöllä.

Miten minusta tuntuu siltä, että tätä hokemaa on toisteltu vuosia - ellei jopa vuosikymmeniä? Kun olin täyttänyt neljäkymmentäviisi, sain ensimmäisen ikätiedustelun laitettuani hulppean ceeveen nyt jo kartalta kadonneeseen huippufirmaan. Kerrottuani olevani rouva 47 loppui myötäsukainen "ihan mahtavia duuneja sulla" -taivastelu. Saatoin kuulla vastapuolen miettivän, että osaakohan daami edes tietokonetta käyttää kun on niin vanha. Yli viisikymppisenä työttömänä näin ikärasismin koko kirjon, eikä naurattanut. Työnantajat vakavoituivat silmin nähden, kun tuli puheeksi tietotekninen osaaminen, että onko rouvalla sen puolen osaaminen ollenkaan ajan tasalla...

Mikä on, kun jokainen nuorehko sukupolvi luulee keksineensä tietokoneet ja niihin sullotut ohjelmat ihan itse sillä aikaa kun aiemmat sukupolvet raaputtivat riimuja naapurikallioon? Me kävyt sentään kasvoimme yhtaikaa aateekoon kanssa, suorastaan taisimme olla kehittämässä sitä - oi ihana kottaraispönttö, muistatko. Mutta kun emme kuitenkaan osaa...  Jos on niin että kaikki palvelut singotaan pilven reunalle, lienee yksinkertaisinta suunnitella helpottavia tiedonkalastusvälineitä. Tosin eihän se sitten enää ole niin seksikästä, jos se on kaikille helppoa.

Lukeminen pidentää ikää ja pinnaa

Cosy crime, uusi suuntaus,
Eva Frantz kiva tuttavuus!

Jos ylikypsien vähättely kalvaa takaraivoa, kannattaa löysätä henkistä kuminauhaa. Tutkitusti kun on selvä juttu, että lukeminen kasvattaa muutakin kuin kulmakarvoja. https://suomenkuvalehti.fi/jutut/tiede/kirjastokortti-pidentaa-ikaa/
Tässä muutamia kesäkirjoja, jotka sopivat luettavaksi kaiken ikäisille aikuisille, myös meille höperöille. Jotkut voi lukea lukulaitteella tai pädillä, mutta onko sittenkään paperikirjan voittanutta?

Arundathy Royn Äärimmäisen onnen ministeriö on lempeällä huumorilla höystetty upea kuvaus kuohuvasta Intiasta. Inhimillinen teos avaa silmät näkemään ja kokemaan vaikka ollaankin kaukana Suomessa.
http://otava.fi/kirjat/9789511329640/

Elizabeth Strout, Nimeni on Lucy Barton, koskettava monologi kertoo äidin ja tyttären suhteesta. Kertoja, aikuinen tytär, potee vakavaa sairautta ja joutuu viettämään newyorkilaisessa sairaalassa viikkoja. Äiti ilmaantuu yllättäen maan ääristä tyttärensä vuoteen vierelle...
http://keltainenkirjasto.fi/uutuudet/nimeni-on-lucy-barton/

Petri Tammisen Suomen historia on kokoelma pieniä itsenäisyyden ajan tarinoita suomalaisista näkökulmista. Hersyvää ranta- ja matkalukemista. Lue myös kavereille ääneen.
http://otava.fi/kirjat/9789511321408/

Ruth Ware on minulle aika uusi tuttavuus, muttei lainkaan kurjemmasta päästä. Kevyttä kesäjännitystä, joka auttaa ripustamaan liialliset paineet porstuan naulakkoon. Yllättäviä loppuratkaisuja tiedossa molemmissa dekkareissa, Synkän metsän siimeksessä ja Nainen hytissä 10. http://otava.fi/kirjat/9789511309680/

Virpi Hämeen-Anttila ei pahemmin esittelyjä kaipaa, hän on paikkansa lunastanut kirjallisissa piireissä monipuolisena tekijänä. Minä olen ihastunut Kalle Björk -tarinoihin ja tuorein niistä, Tiergartenin teurastaja vie mukanaan Berliinin pahamaineisiin kortteleihin. Sarjan viides osa ei vauhtia hidasta! http://otava.fi/kirjat/9789511307860/

Jännitys tiivistyy ja uutta verta pukkaa lukijan riemuksi. Jens Henrik Jensenin Hirtetyt koirat aloittaa kolmiosaisen Oxen-sarjan. Kehotan tutustumaan, mieshän loikkii Jussi Adler-Olsenin jalanjäljissä vahvasti kintereitä hipoen.
https://www.wsoy.fi/kirja/jens-henrik-jensen/hirtetyt-koirat/9789510427217

Nele Neuhaus on jo edennyt kolmanteen suomennettuun Kirchhoff&Bodenstein-dekkariin. Susihukka on ihan kelvollinen, selkäpiitä karmiva saksalaisjännäri.
https://www.wsoy.fi/kirja/nele-neuhaus/susihukka/9789510429679

Rakastan Flavia de Lucea. Uusimassa seikkailussa kohdataan kissa ja mystinen kuuluisuus. Lisäksi isä on sairas ja outo kouluseikkailu Kanadassa saadaan päätökseen. Miau. Miau. Miau. Alan Bradley: Kolmasti naukui kirjava kissa.
https://www.bazarkustannus.fi/kirjailijat/alan-bradley/

Jos kaipaat kevyen kesäloman verkonpainoksi raskasta kamaa, niin kolme vahvaa suosikkiani ovat Liksom, St Aubyn ja Stridsberg. Rosa Liksomin Everstinna kertoo Annikki Kariniemen elämästä erittäin todenmakuisesti. Edward St Aubynin Loistava menneisyys taas on omaelämäkerrallinen, mielestäni kylmäävän vastenmielinen tarina, joka ei häpeile ihmisen raadollisuuksia kuvatessaan. Ankea lapsuus ylellisissä puitteissa. Sara Stridsbergin Unelmien tiedekunta herättää henkiin SCUM-manifestin tekijän ja Andy Warholia ampuneen, kovia kokeneen Valerie Solanasin. Fiktiivisesti. Karua tarinaa taitavasti kirjailtuna.

https://like.fi/kirjat/everstinna/
http://otava.fi/kirjat/9789511313830/
https://www.tammi.fi/kirja/sara-stridsberg/unelmien-tiedekunta/9789513195564

"Huh, nyt kyllä säikäytit, 
näytän varmaan ihan pöllöltä!"
manasi sarvekas yölintu dekkarimetsässä.

Maapallon eläinkuvasto WSOY 1951